Hummus, eli kikhernetahna

Ainekset (iso setti)

• 2 tölkkiä kikherneitä (Bonduelle n. 310 gr purkki * 2)
• 4 valkosipulin kynttä
• 4 reilua ruokalusikallista Tahinia eli seesamitahnaa
• Oliiviöljyä
• 0,5 tl Paprikajauhetta
• 1 tl Jeeraa
• 0,5 tl Cayennepippuria
• Suolaa
• Sitruunamehua (puolikkaan sitruunan mehu)

Operaatio

Avaa hernepurkit ja huuhtele herneet kylmällä vedellä huolellisesti siivilässä. Valuta hyvin.

Soseuta herneet tavalla tai toisella oliiviöljyn kanssa. Kikherneet ovat aika tiivistä tavaraa.

Blenderissä herneet lentelivät blenderin lasikannun seinille tiiviiksi kerrokseksi eivätkä ihan vähällä suostuneet soseutumaan. Oliiviöljyn määrän lisääminen ei ole ratkaisu. Seuraavaksi kaavin puolivalmiin soseen kulhoon ja ryhdyin soseuttamaan herneitä sauvasekoittimella.

Nyt sujui hieman paremmin. Tässä vaiheessa soseeseen lisätään hyvin pieneksi hakattu valkosipuli, tahini ja jeera. Juuri kun alkoi tulla valmista, sauvasekoittimen moottori alkoi savuta. Tästä huolimatta jatkoin niin kauan, että ehdin lisätä muut mausteet ja sitruunamehun. Valmista tuli juuri ennen kuin sauvasekoitin kuoli lopullisesti.

Kun hummus on maustettu ja koostumukseltaan miellyttävää, siirrä se jääkaappiin vetäytymään niin että maut tasaantuvat.

Tarjoiluvaiheessa koristele tahnan pinta muutamalla oliviiöljynorolla, paprikajauheella ja vaikkapa parilla kapriksen marjalla.

Erittäin herkkua leivän kera.

Karjalanpaisti

Karjalanpaisti on yksi niistä ruokalajeista johon ei paljon reseptiä tarvita. Tosin minulla meni vuosia aikaa ennenkuin uskoin, että valmistustapa on ratkaiseva jotta saan aikaiseksi Rouvaani ja itseäni miellyttävän lopputuloksen. Alkuvaiheessa ensimmäinen ja ratkaiseva virheeni oli käyttää liikaa nestettä, toinen moga oli se että en malttanut käyttää tarpeeksi aikaa hauduttamiseen. Olin toki lapsena nähnyt kuinka äitimuorin sukulaistalouksissa karjalanpaistia haudutettiin leivinuunin jälkilämmössä liki puoli vuorokautta. Mutta eipä nuo opit jääneet kunnolla mieleen.

Kotikokkailu-urani alkuvaiheessa -80-90 -lukujen taitteessa uskoin liikaa silloisiin keittokirjoihin, joiden laatijat ilmeisesti säätivät reseptinsä kiireisille kotirouville tavoitteenaan aterian nopea valmistuminen. Ruotsalaistaustainen "Ruutukokki" oli minulle selkeytensä ja monipuolisuutensa ansiosta tärkeä kirja alkeita opetellessa. Muuten mainio kirja neuvoo karjalanpaistin valmistusajaksi 2 tuntia 200 asteessa. Ei onnistu. Lämpötila on puolitettava ja aika tuplattava. Hosumalla ei saa aikaan laatua. Lisäksi kirjan resepti ei neuvo paahtamaan lihoja ensin kuivassa, kuumassa uunissa ennen nesteen lisäämistä. Muissakin liharuokaresepteissä "Ruutukokin" ohjeilla sain aikaan sitkeän lopputuloksen.

Karjalanpaistia sanotaan usein tyypilliseksi suomalaiseksi ruokalajiksi. Mikä tästä sitten tekee erityisen suomalaista? Sekö, että maustaminen on hyvin varovaista. Vai se, että kun sotien jälkeen karjalaisevakot tarjoilivat muille heimoille juhlapäivinä lihapottiaan ja muut nimesivät sen karjalanpaistiksi? Reseptien alkuperän pohtiminen voi olla hauskaa, mutta karjalanpaistin kohdalla pohdinta ei paljon sivistä. Samankaltaista pitkään haudutettua lihapataa on tehty kauan ja laajalti. Reseptin yleismaailmallisuus ei kuitenkaan alenna hyvintehdyn paistin herkullisuutta.

Näinkin yksinkertaisessa ruokalajissa variaatioita on runsaasti. Yhteinen piirre on vain se, että paistissa tulee olla runsaasti erilaisia lihoja, yleensä vähintään raavasta ja possua. Miksei myös hirveä tai lammastakin. Yllättävän usein kehoitetaan käyttämään sisäelimiä (maksaa, munuaista) lihan lisäksi. Olen joskus saanut syötäväkseni paistia, jossa oli edellämainittuja sisäelimiä mukana enkä erityisemmin nauttinut kokemuksesta.

Seuraavassa minun tapani tehdä karjalanpaisti:

Ainekset:

• n. 800 gr naudanpaistia (ulko- tai kulmapaistia, kun haluat päästä helpolla) 
• n. 800 gr rasvaista sianlihaa (kassleria)
• 6 keskikokoista sipulia
• 2 porkkanaa
• 4 laakerinlehteä
• 10-12 kpl kokonaisia musta- ja maustepippurinmarjoja
• suolaa
• vettä
• (lihaliemikuutio)

Operaatio:

Vasemmalta: Sytkäri, possu, nauta.
(huom. tulentekovälineitä ei vahingoitettu kuvaustilanteessa)

Pilko lihat n. tikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Nykyisin on vaikeaa löytää perinteistä puista (tai edes pahvista) tikkuaskia, joten käytä mittayksikkönä Colt -sytkäriä, ks. kuva. Tai pilko ihan näppituntumalla.

Joskus mieleni tekisi tehdä todella iso annos paistia ja käyttää hyvää luista naudan lapaa tai kylkeä. Makuun saisi enemmän syvyyttä. Se vaatisi konsultaatiota lihamestarilta, markettien tiskeiltä on muuten turha etsiä luista ruhonosaa. Meidän on opetettu liialliseen helppouteen. Syödessäkin joutuisi räpeltämään enemmän luita varoessaan. Syöjät järkyttyisivät.

Kuori ja lohko sipulit neljänneksiksi. Kuoritut porkkanat paksuhkoiksi kiekoiksi.

Kasaa lihakuutiot isoon uunipataan rasvaisimmat possukuutiot päällimmäiseksi. Lämmitä uuni n. 250 asteiseksi. Paahda lihoihin sopivan tumma paistopinta kuivassa uunissa. Sekoita välillä jotta palat paahtuvat tasaisesti. Kokemukseni mukaan tähän kuluu n. puoli tuntia. Kiehauta vesi ja liuota halutessasi lihaliemikuutio veteen. Laita sipulilohkot, porkkanat ja mausteet lihojen lomaan ja kaada kuuma neste päälle siten, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Pudota lämpötila n. 100 asteeseen ja palauta pata uuniin. Reilu 1.5 kilon lihasatsi mureutuu ja hautuu maistuvaksi noin kolmessa tunnissa. Tarkkaile tilannetta jottei liemi pääse kuivumaan kokonaan. Lisää nestettä tarvittaessa. Tavoitteena on melko lyhyt liemi ja lihakuutiot jotka eivät vastustele haarukkaa ja veistä.

Lisäksi perunamuusia tai keitinperunoita. Olen joskus törmännyt lisukkeena sarvimakaroneihin - en suosittele! Kaveriksi lautaselle etikkapunajuurta ja maustekurkkua. Ruisleipää.







Vaihtelun vuoksi kannattaa kokeilla juuressosetta:

• 8 perunaa
• 4 porkkanaa
• pieni lanttu
• voita
• suolaa
• valkopippuria
• (oliiviöljyä)

Kuori juurekset ja pilko tasakokoisiksi paloiksi. Juuresten suhde voisi olla suurinpiirtein puolet perunaa, neljännes porkkanaa ja neljännes lanttua. Mutta ei se kovin tarkaa ole. Pieni pala juuriselleriä sopii myös tai lohko palsternakkaakin jos niitä sattuu olemaan käsillä. Pääosa kuitenkin ensiksi mainitulla kolmikolla.
Keitä juurekset kypsiksi. Kokemus on osoittanut, että ensin kannattaa laittaa kiehumaan lanttukuutiot, sillä varsinkin talvisäilytetty lanttu kypsyy muita hitaammin.
Säilytä keitinvettä pari desiä. Survo kypsät juurekset karkeaksi soseeksi, lisää reilusti voita ja ohenna keitinliemellä. Tavoitteena sakea ja karkeahko sose, ei siis perunamuusin kaltainen samettinen rakenne. Viimeistele halutessasi kulauksella öliiviöljyä, se antaa mukavan hedelmäisen vihvahteen soseelle.

Muodikasta ruokaa - Nyhtöpossu

Pulled pork eli nyhtöpossu (tai "nöyhtäpossu", kuten Rouvani tämän epähuomiossa nimesi) on ollut otsikoissa jonkinaikaa. Muotiruokaa siis. Muodikasta on näköjään lähes kaikki halvat ruhonosat. Trendikästä tai ei; silti en kovin pitkälle aio tässä villityksessä mennä. Minun keittiööni eivät pääse kaviot, posket, mahalaukut tai suolet.

Muodikkuus tosin taitaa olla jo ohi, sillä kuulemani mukaan nyhtöpossua on jo laitettu pizzan täytteeksi. Jos ruoka-aine pääsee karvakäsipizzerian kurdikiekon täytteeksi, kyse on hyvin vakiintuneesta ilmiöstä.

Ensimmäistä kertaa tähän tapaan valmistettua lihaa sain yli kymmenen vuotta sitten ravintola Lasipalatsissa. Naudanrintaa ylikypsänä ja lihasäikeet eroteltuina, kasattuna uudelleen pihvin kaltaiseksi herkuksi. Oli hyvää.

Pitkän jahkailun jälkeen päätin itsekin kokeilla. Olenhan aina valmistanut joulukinkun ja pääsiäislampaan miedossa lämmössä pitkällä kypsennysajalla. Nyhtöpossun kanssa alhainen lämpö ja pitkä aika viedään äärimmäisyyksiin. Valmistus on sinänsä yksinkertaista; liha uuniin mietoon lämpötilaan niin pitkäksi aikaa että se hajoaa käsiin. Halusin tehdä vähän enemmän kuin pelkästään lihakimpaleen ylikypsennyksen. Maustamisella, marinoinnilla ja lisukkeilla saadaan tähänkin eloa. Valion nettisivuilta löytyi mukava reseptirunko. Tätä reseptiä varioimalla syntyi oma viritelmäni:

Nyhtöpossuciabatta, marinoitua punasipulia ja piparjuurikastiketta

• reilu 1,5 kiloa kassleria
• tuore ciabatta -leipä

Marinadi

• 1 pss korianterin siemeniä
• kokonaisia viher-, valko- ja rosepippureita
• Oliiviöljyä
• Sitruunamehua

Haudutusliemi

• 2 dl savuaromista grillikastiketta (esimerkiksi HP Spicy Hot Woodsmoke Flavour)
• 3 dl Dr Pepper -juomaa
• Muutama valkosipulin kynsi
• pari shalottisipulia
• laakerinlehti
• chilijauhetta
• jeeraa
• paprikajauhetta

Ensiksi marinadi: Murskaa pippurit ja korianterit karkeaksi rouheeksi, blenderissa onnistuu helposti. Lisää rouheeseen öljy ja sitruunamehu. Tavoitteena paksuhko koostumus. Hiero öljy-mausteseos kasslerin pintaan ja kääri liha muoviin tai folioon - jääkaappiin vähintään yön yli.

Kun liha on marinoitunut riittävästi, ota se huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Tee odotellessasi haudutusliemi. Leikkaa sipulit reiluiksi paloiksi - nyt ei tavoitella tyyliä vaan käytännöllisyyttä - muutama viilto riittää jotta sipulit antavat makunsa liemeen.
Pieneen kattilaan grillikastike ja Dr Pepper. Sipulit ja laakerinlehti heti mukaan. Keittele jonkinaikaa jotta liemi alkaa saostua. Lisää loput mausteet ja anna makujen tiivistyä.

Laita liha uunipataan ja kaada haudutusliemi päälle. Uuniin. Lämpöä n. 100-120 astetta. Valmista tulee n. 6 - 7 tunnissa.

Possu hikoilee uunissa sangen pitkään. Tee odotellessasi lisukkeet.

Marinoidut punasipulit

• 2 punasipulia
• 1/2 dl punaviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 dl öljyä
• Mustapippuria

Kiehauta kattilassa etikka,suola ja sokeri. Lisää liemeen ohuiksi puolirenkaiksi leikattu sipuli. Anna kiehahtaa uudelleen. Lisää öljy ja pippuri. Anna jäähtyä. Siirrä jäähtynyt sipuliseos lasitölkkiin ja jäähdytä jääkaapissa.
Tätä kannattaa tehdä reilu annos, sopii mainiosti salaatteihin. Säilyy raikkaana muutaman päivän jääkaapissa.

Piparjuurikastike

• 3 dl paksua turkkilaista jugurttia - "partaäijää" siis!
• 3 rkl piparjuuritahnaa (saksalais-venäläinen Steinhauer -tahna on mahtavaa. Käytä sitä!)
• sokeria
• suolaa
• valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään. Jääkaappiin jäähtymään.


Kun possu on kypsää, nosta liha liemestä. Varovasti, 6-7 tunnin jälkeen liha on todella pehmeää. Revi lihaa suikaleiksi haarukoilla leipien rakentelun tarpeiksi. Kostuta lihasuikaleita tilkalla haudutuslientä.

Leikkaa ciabatta -leipä pitkittäin kahtia. Leikkaa puolikkaista ruokailijoiden nälkään sopivat palat. Paista leipien leikkuupintaa hetki parilalla tai grillissä. Sivele leipien paistopinnalle piparjuurikastiketta. Kasaa leiville lihaa ja punasipulia, viimeistele lusikallisella piparjuurikastiketta. Tarjoile. Maukasta.

(Talvinen) Sipuliherkku

Tämä ohje on otettu jostakin Mysi Lahtisen kirjasta tai lehtiartikkelista vuosia sitten, mutta viimeaikoina olen hieman säätänyt reseptiä. Erinomaisen maukasta. Ja sopii sääntöjä venyttäen tähän tämän syksyn karppausteemaan. Aivan uskomattoman hyvää esimerkiksi lihamurekkeen, jauhelihapihvien tai ulkofilepihvien lisukkeena. Tuo "talvinen sipuliherkku" on Mysin alkuperäinen nimi tälle ruualle. Maistuu toki muuhunkin vuodenaikaan, erityisesti näin syksyllä kun laadukkaita sipuleja saa edullisesti. Valmistus on aika monivaiheinen kun tarvitaan liettä keittämiseen ja paistamiseen ja uunia hauduttamiseen. Mutta lopputulos palkitsee. 

Ainekset:

• 12 - 16 pienehköä sipulia 
• 8 dl laimeaa kanalientä (1 kuutio) 
• 1 –2 timjamin oksaa tai 1 – 2 tl kuivattua timjamia 
• 2 laakerinlehteä 
• 4 - 6 maustepippuria
• 2 rkl voita 
• 1 rkl hunajaa 
• 1 dl sipulien keitinlientä 
• 1dl kermaa
• 150 gr sinihomejuustoa 

Valmistus: 

Kuori sipulit niin että kanta jää paikoilleen. Tämä takaa sen että sipulit pysyvät kuosissaan. Jos kannan leikkaa pois, keitettäessä sipulin sisäosat pursuvat ulos. Ei hyvä.

Valmista kanaliemi, lisää yrtit (timjami ja laakerinlehti) ja pippurit. Keitä kokonaisia kuorittuja sipuleita liemessä hiljaisella tulella kannen alla n. 10 - 15 min.

Valuta sipulit ja säästä keittoliemi.

Sulata paistinpannulla voi ja hunaja ja paista sipuleita seoksessa niin että sipulit hieman värittyvät. Tässä vaiheessa kannattaa olla koko ajan lieden äärellä. Voi-hunajaseos palaa helposti ja sipulit saavat kitkerän aromin pintaansa. Siis ihan varovainen paisto ettei mene piloille koko homma.

Voitele sopivankokoinen uunivuoka ja aseta sipulit siihen. Kaada paistinpannulta hunajavoi sipulien päälle.

Kuumenna desi sipulien keitinlientä ja desi kermaa ja sulata sinihomejuusto nesteeseen. Anna kiehua kasaan hieman. Kaada seos sipulien päälle. Pane vuoka 200 –asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi. Alenna sitten lämpö 175 –asteeseen ja valele sipuleja vuoassa olevalla liemellä. Kypsennä n. 30 minuuttia. Jatka valelua ajoittain.

Anna jäähtyä/vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Lohkoperunat

Yksinkertaiset ruuat ja yksinkertaiset reseptit ovat yleensä parhautta. Lohkoperunat on niin simppeli ruokalajit ettei siitä välttämättä saa suurta draamaa aikaiseksi. Mutta kyllä niissäkin oma hommansa on kun tavoittelee juuri oikeaa elämystä. Tällä kertaa koetin vähän pitemmän kaavan kautta.

• 4 iso Rosamunda perunaa (n. 1 kg)
• 1 dl öljyä
• 1 reilu tl Dijon sinappia
• Paprikajauhetta
• Kuivattua chiliä tai chilijauhetta
• Sitruunamehua
• Suolaa
• Mustapippuria

Pese perunat hyvin, älä kuori. Lohko perunat pitkittäin 6 - 8 lohkoon. Laita lohkot kiehuvaan veteen esikypsymään n. 5 minuutiksi. Valuta lohkot ja anna kuivahtaa ja jäähtyä hetkisen

Sekoita mausteet öljyyn. Sivele perunalohkot öljy-mausteseoksella kauttaaltaan. Laita lohkot uunipannulle leivinpaperin päälle ja tuikkaa 35 minuutiksi uuniin 225 c lämpöön.

Aika hyviä tälläkin tavalla syntyi, rapeutta olisin toivonut hieman lisää. Tuo esikeittäminen tekee lohkojen pinnasta karkean ja siihen mausteöljy tarttuu hyvin.

Coleslaw, vers. 2.0

Edellisellä valmistuskerralla coleslaw onnistui niin hyvin, että teki pikaisesti mieli tehdä sitä lisää.

Muutoin noudatin täysin tuon edellisen postauksen reseptin sääntöjä, mutta lisäsin porkkanan ja kaalin joukkoon yhden erittäin pieneksi silputun ison sipulin.

Varsinaisessa reseptissä oleva makuliemen ohje pätee pienelle määrälle salaattia, eli silloin kun kaalia on ehkä reilu neljännes kerästä. Itse teen yleensä kerrallan ison satsin johon käytän kokonaisen kaalin. Nesteen määrää on siis lisättävä, karkeasti ottaen tuon reseptin määrät voi nelinkertaistaa. Kasvaneen nestemäärän lisäksi moninkertaistin valkosipulin määrän.

Osin olosuhteiden pakosta annoin raasteiden maustua liemessä yön yli. Seuraavana aamuna puristelin liiat nesteet raasteesta pois huolellisesti. Varsinaisen kastikkeen tein lisäämällä majoneesiin reilun ruokalusikallisen turkkilaista maustamatonta jugurttia ("partaäijää") ja hieman valkopippuria ja sitruunamehua.

Kastikkeen raasteeseen lisäämisen jälkeen annoin salaatin maustua jääkaapissa vielä muutaman tunnin.

Ehkä vieläkin parempaa kuin viimeksi...

Coleslaw

Coleslaw - tuo texmex ravintoloiden peruseväs - kuuluu meillä perheen ruokavuoteen aina näin alkusyksystä kun kaali on halpaa ja hyvää. Mikähän olisi hyvä suomalainen nimi tälle ruokalajille. Jostakin syystä Coleslaw tuntuu hankalalta lausua (koulsloo?, koolslou?) ja kuulostaa typerältä. Kaali-porkkanasalaatti on taas nimenä avuton. Noh, ei nimi (paljon) tätäkään ruokaa pahenna...

Vuosien mittaan coleslawia on tullut tehdyksi useilla reseptivarianteilla vaikka salaatti onkin niin yksinkertainen, että isoja varioinnin mahdollisuuksia ei olekaan ilman että on vaarana menettää alkuperäinen selkeä maukkaus.

Viime syksynä noudatin aika tarkkaa hiilaritonta ruokavaliota joten etsin usein hyviä tuohon ruokavalioon soveltuvia reseptejä. Silloin huomasin "karppaus.info" -sivustolta viitauksen kokki Hans Välimäen reseptiin, joka sitten löytyi lopulta www.yrjowigren.fi -sivustolta. Välimäen reseptiä hieman fiksaamalla sain omaan makuuni hyvin sopivan coleslawin aikaiseksi.
Näin se menee:

1 valkokaali (n. 1 kg)

2 - 3 porkkanaa

Makuliemi:

• 1 dl vettä
• 0,5 dl etikkaa
• 0,5 dl sokeria
• suolaa
• Kokonaisia maustepippureita, ehkä 3 - 5 kpl
• 2 laakerinlehteä
• 1 valkosipulin kynsi
  

Kastike:

• 2 dl majoneesia
• (1 - 2 rkl Creme Fraiche)
• jauhettua valkopippuria
• tilkka sitruunamehua
  

Raasta porkkanat ja kaali karkeiksi raasteiksi. Itse silppuan kaalin ns. mandoliinilla hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita raasteet keskenään. Kaalin määrä vaikuttaa paljolta, mutta kaalin kova kanta jää kuitenkin käyttämättä. Lisäksi ohueksi siivutettu kaali menee yllätävän pieneen tilaan.

Laita liemen ainekset kattilaan ja keitä n. 10 min. jotta mausteet luovuttavat arominsa liemeen. Siivilöi liemi raasteiden päälle kulhoon ja painele raasteita niin että liemi juuri ja juuri peittää raasteet. Anna maustua 1 - 2 tuntia.

Valuta jäähtynyt liemi raasteista. Sekoita mausteista ja majoneesista tehty kastike raasteisiin, peittele kulho foliollta tms. ja tuikkaa kulho jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Yön ylikään ei tee pahaa.

Toimii hyvin kaikenlaisen paistetun lihan ja makkaran kanssa. Eilen tätä nautittiin uunissa kypsennettyjen broilerin rintaleikkeiden kanssa. Ja juuri äsken loput kylmän broilerin ja maustekurkun kera - hyvää!

Juhannusvalmisteluja, osa 2 - Tillipesto

Tilli on mun suosikkiyrtti kesällä, ja miksei yleensäkin. Kolmen kärki tuoreyrteissä mielestäni on basilika, rosmariini, tilli; järjestystä on paha mennä laittamaan - tilanteen mukaan kutakin!


Ajattelin uudistaa juhannuskokemusta, siis uuden perunan, voin ja tuoreen tillin pyhää kolminaisuutta. Pestokastikkeet on kivoja, ja tillistäkin selllaisen voi väsätä. Toimeksi!

• 3 ruukkua tilliä
• 100 gr paahdettuja pinjan siemeniä
• n. 2 dl parmesaaniraastetta
• n. 2 dl oliiviöljyä
• suolaa
• valkopippuria
• tilkka sitruunamehua

Reseptiä en etsinyt erityisesti mistään, tein aikalailla intuition mukaan.
Tillit karkeaksi hakattuna blenderiin, kevyesti paahdetut pinjan siemenet myös. Hetki ajoa blenderin pulssitoiminnolla. Tässä vaiheessa välillä kevyitä aineksia piti aina tökkiä blenderin terien ulottuville - toki silloin se on sammutettava ;)
Parmesaaniraaste (valmista kamaa purkista, palana en jaksanut juustoa tälläkertaa hankkia) tilli-pinjasilpun joukkoon, blenderi soimaan ja öljyä perään. Tässä vaiheessa on hyvä seurata koostumusta niin että pesto on sopivan lusikoitavaa, ei liian paksua, ei liian juoksevaa. Lopuksi mausteet ja pieni sekoitus. Pesto purkkiin odottelemaan. Maistoin jo tässä vaiheessa, aivan mainiota! Tuskin maltan odottaa juhannusaattoaterian uusia perunoita tillipeston kera.

Juhannusvalmisteluja - Paholaisen hillo

Paholaisen hillo tuli mulle tutuksi muutamia vuosia sitten kun ketjuravintolat alkoivat tarjota sitä pihvin tai grillatun kananfileen lisukkeena. Hyvältähän se aina maistui, tomaatin ja chilin ystävä kun olen. Koskaan en kuitenkaan etsinyt reseptiä, saati tehnyt itse. Nyt näitä ruokablogeja seuratessa huomasin että moni bloggaaja on viimeaikoina innostunut Paholaisen hillosta. Siispä tuumasta toimeen itsekin, varsinkin kun juhannus - tuo grillatun ja paistetun ruuan - sesonki on tulossa.

Reseptin lunttasin Dansukkerin sivuilta, kuten varmaan moni muukin kotikokki:

Ainekset:

• 800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
• 400 g punaisia paprikoita
• 4-6 punaista chiliä
• 6-8 valkosipulin kynttä
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 2 tl oreganoa
• 1/2 dl etikkaa
• 1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Tapani mukaan et tietenkään noudattanut orjallisesti ohjetta, vaan vähän sinnepäin... En toki säätänyt aineksia, vaan niiden määrät meni peukalotuntumalla:

3 tlk kuorittuja tomaatteja (400 gr tölkki josta 240 gr tomaatteja) pilkottuna, 3 keskikokoista paprikaa, 6 isoa valkosipulin kynttä, 6 isoa melko mietoa punaista chilipalkoa. Muut ainekset meni aikalailla ohjeen mukaan. Eli ei tuossa sittenkään paljoa muutoksia tullut.

Pilkotut tomaatit ja tehosekottimessa hienonnetut paprikat kattilaan kiehumaan. Sitten valkosipulit ja chilit myös tehosekoittimeen hienonnettavaksi ja tomaatti-paprikaseoksen joukkoon kiehumaan. Vartin keittelyn jälkeen mausteet joukkoon, ja taas vartti kypsentelyä hiljaisella tulella. Lopuksi etikka ja hillosokeri joukkoon ja vielä 5 minuuttia keittelyä. Tuo Dansukkerin sokeripaketin sisältö oli 330 gr, josta käytin ehkä vajaa 300 gr.

Hillo kiehuvana puhtaaseen lasipurkkiin. Jäähdytä. Jäähtynyt purkki jääkaappiin odottelemaan pariksi päiväksi. Vielä en siis ole maistanut valmista, omaa Paholaisen hilloa mutta hyvältä vaikuttaa!

Täytetyt jättiherkkusienet

Tämä jättisienten resepti on osunut silmään monesta eri lehdestä ja olen jo pitkään halunnut kokeilla sitä. Pirkka lehdestä löysin tälläisen ohjeen josta vaan vaihdoimme vuohenjuuston tavalliseen juustoraasteeseen.

Ainekset:
6 jättiherkkusientä
1 sipuli
2 tomaattia
mustapippuria
suolaa
oreganoa ja meiramia
juustoraastetta

Puhdista sienet ja irrota kannat. Pilko kannat, sipuli ja tomaatit. Kuullota pannulla sipulia kunnes se pehmenee hiukan. Lisää sitten sienten kannat ja tomaatit. Anna kypsyä hetki. Lisää lopuksi mausteet.
Asettele sienet uunivuoalle vierekkäin ja laita täytettä sienten päälle. Ripottele päällimmäiseksi juusto. Laita uuniin 10 minuutiksi 225 asteeseen.

Lohiaterian lisuke

Kesällä kasviksista on kiva tehdä nyyttejä jotka kypsyvät nopeasti uunissa tai grillissä. Viime kesänä tein kerran porkkanoista, kesäsipuleista, persiljasta, voista ja valkoviinistä nyytit jotka nautittiin lohen kanssa.

Nyt haeskelin samaa fiilistä vaikka ollaan vasta alkukeväässä, jolloin kasvikset ovat huonoimmillaan. Eipä tämä haitannut tahtia;

• Pari isoa porkkanaa
  
• Pienehkö kesäkurpitsa
  
• Sipuli
  
• Persiljaa
  
• Voita
  
• Valkoviiniä
  
• Suolaa
  
• Mustapippuria
  

Porkkanat ja kesäkurpitsa pikkusormen mittaisiksi ja n. kolmen millin paksuisiksi tikuiksi, sipuli kiinalaisittain leikattuna. Persilja karkeaksi silputtuna. Kasviksille nopea freesaus pannulla voissa. porkkanoita ehkä kolme minuuttia, muita vähemmän.

Freesatut kasvistikut vuokaan, persiljasilppu joukkoon ja päälle mausteet. Sitten isohko kimpale voita ja lasillinen valkoviiniä vuokaan. Vuoka peitellään foliolla ja tuikataan n. 175 asteiseen uuniin ehkä noin puoleksi tunniksi.

Kasviksista tulee maukkaita ja rapeita - sopivat täydellisesti tuon edelläkuvatun lohen seuralaiseksi.