Vuosia sitten olen hankkinut (en muista mistä ja milloin) Kariston julkaiseman pikkukirjan "Pataruokia ja paistoksia". Tekijäksi on merkitty ruotsalainen Barbro Lönnegren. Julkaistu suomeksi vuonna 1988. Varmaan -80 -luvun loppuhetkinä olen teoksen jostain ostanut.
Se, että en kirjan hankintaa muista, ei suinkaan vähennä sen arvoa kokkailupuuhissani. Tässä kirjasessa on aika paljon mainioita perusjuttuja pataruoista. Ja pataruoat taitavat sittenkin olla mulle kaikkein mieluisimpia.
Nyt teki mieleni jotain oikein vahvaa ja maukasta pataa. Kirjasta löytyi serbialaisen padan eli Djuvec:n ohje. Tässä ohje suoraan tuosta kirjasta:
- 500 g luutonta porsaanlihaa
- 500 g luutonta lampaanlihaa
- 2 dl pieniä valkoisia papuja
- 2 tl suolaa
- 2 isoa sipulia
- 6 perunaa
- 2 isoa porkkanaa
- 2 vihreää paprikaa
- 2 laakerinlehteä
- 1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa
- 2 tl paprikajauhetta
- 2 valkosipulinkynttä
- n. 5 dl. lihalientä
- 1 dl tomaattisosetta
- persiljasilppua
- Pane pavut likoamaan 8-10 tunniksi veteen, johon on lisätty 1 rkl suolaa vesilitraa kohti. Kaada vesi pois.
- Leikkaa liha suuriksi kuutioiksi. Viipaloi sipulit, perunat ja porkkanat. Suikaloi paprikat.
- Lado isoon pataan kerroksittain lihaa, papuja ja vihanneksia. Sirottele suolaa kerrosten valiin. Lisää murskatut laakerinlehdet.
- Sekoita tomaatit, paprikajauhe ja murskatut valkosipulinkynnet ja kaada seos pataan yhdessä lihaliemen ja tomaattisoseen kanssa. Kypsennä uunissa miedolla lämmollä vähintään 1½ tuntia. Sekoittele silloin tällöin. Vihannesten pitää kiehua rikki, niin että padasta tulee sakeaa.
- Tarkista maku ja ripottele tarjottaessa pinnalle persiljasilppua.
Tällä kertaa noudatinkin aika tarkkaan ohjetta. Toki säätöäkin oli. Rouvani ei erityisemmin pidä lampaasta, joten käytin naudan ulkopaistia. Valkoisten papujen tilalle laitoin Borlottopapuja, ne ovat mielestäni maukkaampia. Valkosipulia (tietysti) tuplamäärä. Kotona sattui olemaan muutamia mietoja, punaisia chilipalkoja tuoreena joten silppusin pari sellaista joukkoon.
Tuo ohjeen 1½ tunnin kypsennysaika ei riitä alkuunkaan, joten tuplasin sen ihan omiin kokemuksieni perusteella muista pataruoista.
Joku sokeus noissa ainesmäärissä yllätti; teen yleensa runsaatkin pataruoat 3 litraisessa kiltapadassa, mutta tälläkertaa se ei riittänyt. Piti ottaa esiin 5 litrainen teräskattila jossa sitten evään haudutin. Kirjan ohjetta uudelleen lukiessa toki huomasin että tässä on kyseessä kahdeksan hengen ohje. Meitä oli kolme, joista yksi luonnostaan vähäruokainen. Seuraaviksi päiviksi jäi riittävästi nautittavaa...
Tämä ruokalaji osoittautui (niinkuin jo tiesinkin) sellaiseksi, ettei se ollut parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Toki oikein kypsää ja maukastakin, mutta maut eivät olleet kunnolla syventyneet.
Toisin oli tänään (2 päivää) valmistumisen jälkeen - aivan mahtavaa! Perunat ja muut kasvikset jo hieman soseentuneena tekivät padasta vahvan ja ravitsevan. Tällaisena kylmänä talvipäivänä vahvan pataruuan vaikutus on parhaimmillaan!
