Djuvec, eli Serbialainen pata

Vuosia sitten olen hankkinut (en muista mistä ja milloin) Kariston julkaiseman pikkukirjan "Pataruokia ja paistoksia". Tekijäksi on merkitty ruotsalainen Barbro Lönnegren. Julkaistu suomeksi vuonna 1988. Varmaan -80 -luvun loppuhetkinä olen teoksen jostain ostanut.

Se, että en kirjan hankintaa muista, ei suinkaan vähennä sen arvoa kokkailupuuhissani. Tässä kirjasessa on aika paljon mainioita perusjuttuja pataruoista. Ja pataruoat taitavat sittenkin olla mulle kaikkein mieluisimpia.

Nyt teki mieleni jotain oikein vahvaa ja maukasta pataa. Kirjasta löytyi serbialaisen padan eli Djuvec:n ohje. Tässä ohje suoraan tuosta kirjasta:

• 500 g luutonta porsaanlihaa
• 500 g luutonta lampaanlihaa
• 2 dl pieniä valkoisia papuja
• 2 tl suolaa
• 2 isoa sipulia
• 6 perunaa
• 2 isoa porkkanaa
• 2 vihreää paprikaa
• 2 laakerinlehteä
• 1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa
• 2 tl paprikajauhetta
• 2 valkosipulinkynttä
• n. 5 dl. lihalientä
• 1 dl tomaattisosetta
• persiljasilppua

1. Pane pavut likoamaan 8-10 tunniksi veteen, johon on lisätty 1 rkl suolaa vesilitraa kohti. Kaada vesi pois.
2. Leikkaa liha suuriksi kuutioiksi. Viipaloi sipulit, perunat ja porkkanat. Suikaloi paprikat.
3. Lado isoon pataan kerroksittain lihaa, papuja ja vihanneksia. Sirottele suolaa kerrosten valiin. Lisää murskatut laakerinlehdet.
4. Sekoita tomaatit, paprikajauhe ja murskatut valkosipulinkynnet ja kaada seos pataan yhdessä lihaliemen ja tomaattisoseen kanssa. Kypsennä uunissa miedolla lämmollä vähintään 1½ tuntia. Sekoittele silloin tällöin. Vihannesten pitää kiehua rikki, niin että padasta tulee sakeaa.
5. Tarkista maku ja ripottele tarjottaessa pinnalle persiljasilppua.

Tällä kertaa noudatinkin aika tarkkaan ohjetta. Toki säätöäkin oli. Rouvani ei erityisemmin pidä lampaasta, joten käytin naudan ulkopaistia. Valkoisten papujen tilalle laitoin Borlottopapuja, ne ovat mielestäni maukkaampia. Valkosipulia (tietysti) tuplamäärä. Kotona sattui olemaan muutamia mietoja, punaisia chilipalkoja tuoreena joten silppusin pari sellaista joukkoon.

Tuo ohjeen 1½ tunnin kypsennysaika ei riitä alkuunkaan, joten tuplasin sen ihan omiin kokemuksieni perusteella muista pataruoista.

Joku sokeus noissa ainesmäärissä yllätti; teen yleensa runsaatkin pataruoat 3 litraisessa kiltapadassa, mutta tälläkertaa se ei riittänyt. Piti ottaa esiin 5 litrainen teräskattila jossa sitten evään haudutin. Kirjan ohjetta uudelleen lukiessa toki huomasin että tässä on kyseessä kahdeksan hengen ohje. Meitä oli kolme, joista yksi luonnostaan vähäruokainen. Seuraaviksi päiviksi jäi riittävästi nautittavaa...

Tämä ruokalaji osoittautui (niinkuin jo tiesinkin) sellaiseksi, ettei se ollut parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Toki oikein kypsää ja maukastakin, mutta maut eivät olleet kunnolla syventyneet.

Toisin oli tänään (2 päivää) valmistumisen jälkeen - aivan mahtavaa! Perunat ja muut kasvikset jo hieman soseentuneena tekivät padasta vahvan ja ravitsevan. Tällaisena kylmänä talvipäivänä vahvan pataruuan vaikutus on parhaimmillaan!

Lohkoperunat

Yksinkertaiset ruuat ja yksinkertaiset reseptit ovat yleensä parhautta. Lohkoperunat on niin simppeli ruokalajit ettei siitä välttämättä saa suurta draamaa aikaiseksi. Mutta kyllä niissäkin oma hommansa on kun tavoittelee juuri oikeaa elämystä. Tällä kertaa koetin vähän pitemmän kaavan kautta.

• 4 iso Rosamunda perunaa (n. 1 kg)
• 1 dl öljyä
• 1 reilu tl Dijon sinappia
• Paprikajauhetta
• Kuivattua chiliä tai chilijauhetta
• Sitruunamehua
• Suolaa
• Mustapippuria

Pese perunat hyvin, älä kuori. Lohko perunat pitkittäin 6 - 8 lohkoon. Laita lohkot kiehuvaan veteen esikypsymään n. 5 minuutiksi. Valuta lohkot ja anna kuivahtaa ja jäähtyä hetkisen

Sekoita mausteet öljyyn. Sivele perunalohkot öljy-mausteseoksella kauttaaltaan. Laita lohkot uunipannulle leivinpaperin päälle ja tuikkaa 35 minuutiksi uuniin 225 c lämpöön.

Aika hyviä tälläkin tavalla syntyi, rapeutta olisin toivonut hieman lisää. Tuo esikeittäminen tekee lohkojen pinnasta karkean ja siihen mausteöljy tarttuu hyvin.

Hupaisa sattuma joulujuomien tiimoilta

Tiistaina valmistelin "Joulujallun" maustumaan kaappiin.
Tämän aamun Hesarissa oli testi valmiista Alkosta saatavista jouluglögeistä. Testissä oli verrokkina viinikouluttaja Mika Vanteen kotitekoinen glögi.
Vanteen reseptiin kuuluin maustettu viina jonka valmistus ohje oli aikalailla samankaltainen kuin tuo juuri alulle laittamani Joulujallu.

Tässäpä Mika Vanteen Glögiresepti

Maustettu viina
- 1 plo votkaa (½ ltr)
- 3-4 kanelitankoa
- 1/2 pussia kardemummaa
- 20 neilikkaa
- pala kuivattua inkivääriä

Mausteet pulloon ja odottelemaan vähintään 2 viikoksi.


Glögi
- 4 cl tuota maustettua viinaa
- 1 ½ dl mustaherukkamehua
- 1 dl vettä
- 5 dl halpaa punkkua
- sokeria

Lämmitä mehu, vesi ja mausteviina. Lisää sokeri ja viini. Älä keitä.

Tuolla ohjeella taitaisi tulla vähän turhan loiva glögi ainakin minun makuuni, mutta voihan tolta pohjalta lähteä kehittelemään. Tämän reseptin mukainen maustettu viina ei kyllä sovellu suoraan nautintoaineeksi, sen verran runsaasti tuossa on mausteita. Tuo neilikka määrä tekee litkusta varmasti aika kitkerää.

Toisin on Joulujallu - sen pitäisi olla ihan maisteltavaa juomaa... Mutta odotellaan vielä...

Ai niin; sen Hesarin glögitestin voitti kotimainen "Perinteinen Punaviiniglögi". Mulle ei tästä voittajasta ole jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa. Sen sijaan vain yhdellä tähdellä palkittu "V.S.O.P Manteli Glögi" oli mielestäni oikein mainiota kun sitä viimeksi maistoin vuosi tai pari sitten.

Joulujallu

Olen lukenut vain muutaman Vares -dekkarin. En ole kotimaisen rikoskirjallisuuden suuri ystävä. Reijo Mäki osaa kuitenkin luoda mukavan seoksen huumorista, jännityksestä ja suomalaisesta miljööstä. Tarinatkit ovat mukavia. Viinanjuonnin kuvaukset ovat jopa runollisia.

Muutama vuosi sitten käteen tarttui jonkun marketin poistomyyntikorista tämä opus: "Jussi Vareksen drinkkiopas". Veikeä opus; Serge Clercin vanhahtavantyylinen kuvitus sopii kirjaan täydellisesti.

Kirjan drinkkiohjeet ovat vähintäänkin epäortodoksisia ja osa varmaan ihan huumorimielessä keksittyjä.

Minua kirjassa eninten kiinnostaa ohje: "Joulujallu". Olen aikonut valmistaa sitä monena vuonna, mutta aina homma on unohtunut. Paitsi nyt.

Kipaisin tänään ALKO:on ja ostin ison yhden tähden Jallun. Kirjan ohjeessa Jallupullon on puolilitrainen, itse suosin kyllä kolmevarttista... Mausteita on kotona tarpeen mukaan.
Vaniljatankoa ei sitten ollutkaan kotona. Etsiminen lähikaupoista oli melkoinen homma. Löytyi kuitenkin lopulta leivontaosastolta, ei maustehyllystä kuten olisin voinut kuvitella.

Tässä resepti:

- Pullo yhden tähden Jallua
- Neljä kanelitankoa
- Yksi vaniljatanko
- 7 Neilikkaa
- Hunajaa, ehkä 2-3 senttilitraa
- 2-3 tl Demera (tai jotain muuta tummaa) sokeria

Juo pullosta reilu kulaus jotta mausteet sopivat joukkoon. Pudottele mausteet pulloon. Ravistus. Kaappiin.

Odotellaan jouluun saakka...

Vaalea jauhelihakastike

Perinteiset kotiruuat tuppaa unohtumaan liian usein. Viikonloppuna molemmat tyttäret olivat paikalla. Päätin tehdä lasten suosikkiruokaa, vaikka molemmat ovat jo vähintäänkin aikuisuuden kynnyksellä...

Mulla on kaksi pääasiallista jauhelihakastikereseptiä aktiivikäytössä. Toinen nautitaan pastan (spagetin tai tagliatellen) kanssa; siis perinteinen bolognese naudanpaistijaukkarista, tomaatista, sipulista, selleristä, porkkanasta, yrteistä.

Toinen on tämä vaalea jauhelihakastike, jonka kanssa tarjotaan kotoisia lisukkeita, perunamuusia, keitettyjä porkkanoita ja etikkasäilykkeitä.

• 500 gr nautajauhelihaa
• 2 sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• öljyä t. voita
• n. 2 - 3 rkl vehnäjauhoja
• lihalientä kuutiosta (tarpeen mukaan, ehkä reilu puoli litraa)
• n. 150 gr Olympia sulatejuustoa (naturel)
• 1 - 2 dl maitoa t. kermaa
• timjamia
• valkopippuria
• suolaa

Freesaa pieneksi siputut sipulit kuivassa pannussa läpikuultaviksi. Lisää hieman voita tai öljyä pannulle ja laita jauheliha ja valkosipuli paistumaan. Paista liha irtonaisiksi muruiksi. Mausta valkopippurilla ja suolalla. Lisää jauhot ja kypsennä hetkinen.

Liruttele kuuma lihaliemi joukkoon kokoajan sekoitellen. Älä laita liikaa lientä tässä vaiheessa. Anna hautua niin kauan että jauhot kypsyvät kunnolla, ehkä 20 min. Tarkista maku, lisää suolaa ja valkopippuria tarvittaessa. Murskaa kuivattu timjami pienemmäksi ja lisää kastikkeeseen. Tässä vaiheessa kastikepohjan pitäisi olla aika sakeaa, ohenna tarvittaessa tilkalla lihalientä. Lisää sulatejuusto. Kun juusto on liuennut kastikkeeseen, lisää vielä hieman maitoa tai kermaa maun pyöristämiseksi ja vaalentamiseksi.

Yksinkertaista ja maukasta!

Pyttipannu - perusversio

Pari viikkoa sitten selailin keittokirjahyllyäni ja tutkailin erityisesti Hese Hyvärisen "Raavas mies" -trilogiaa. Ekassa kirjassa on muutamia hyviä pyttipannuohjeita. Alkoi tehdä mieli pyttäriä. Samassa yhteydessä huomasin että hyllyssäni on oikein erikoiskirja pyttäristä. Kirja on Christer Lindgrenin "Pyttipannu". En ensin edes muistanut hankkineeni sitä, mutta selaillessa muisti palaili. Kirja on itse asiassa tosi hyvä; reseptejä juomasuosituksineen, pakinoita ja tarinoita, mainio kuvitus. Suosittelen.


Kotona yksin työttömänä ollessa päivän kohokohta on ruuan laittaminen ja syöminen. Päätin tehdä peruspyttipannun huolella.

Reseptiä ei pyttäriin oikeastaan tarvita - kunhan on perunoita, sipulia, makkaraa tai lihaa ja tietysti voita!

Tälläkertaa näillä aineksilla...

• 5 isohkoa perunaa (kiinteä lajike)


• 2 isoa sipulia


• 1 paketti balkan nakkeja


• Voita


• Suolaa


• Mustapippuria


• Korppujauhoja


• Paprikajauhetta

Perunat leikataan n. 1½ sentin kuutioiksi, sipuli hakkelukseksi ja nakit senttisiksi viipaleiksi. Perunakuutiot huudellaan hyvin ja kiehautetaan 3 - 5 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Perunakuutiot saavat valua ja kuivahtaa välikössä hetken.

Paistamista aloitellessa tuli mieleen -80 -luvun lopulla Kuopiolaisessa paikallisradiossa pyörinyt ohjelma "Mikko ja Vesa keittiössä". Kyseiset sankarit aloittivat lähes minkä tahansa ruuan valmistuksen laittamalla pannulle "kissanpään kokoisen klunssin voita". Samalla reseptillä nytkin: siis reilusti voita pannulle ja perunat ruskistumaan. Tavoitteena kypsät ja hieman rapeat perunakuutiot. Paistamisen loppuvaiheessa lisään muutaman hyppysellisen korppujauhoja tuomaan rapeutta ja hiukan paprikajauhetta mausteeksi. Tietysti myös suolaa ja pippuria.

Perunat vuokaan tai johonkin kippoon ja uuniin (ei paistumaan vaan pysymään lämpimänä).

Taas voita pannulle ja sipulihakkelus perään, freesataan polttamatta. Paistettu sipuli perunoiden joukkoon. Makkaraviipaleet paistumaan ja nyt saa tulla reilusti väriä ja rapeutta. Kypsät makkarat sekoitetaan peruna-sipuliseoksen joukkoon. Syömään.

Häpeä tunnustaa - söin koko satsin yksin. Lisukkeena etikkakurkkua ja punajuurta. Puoli litraa keskiolutta. Ihan liikaa ruokaa kerralla, mutta niin helevetin hyvää. Vielä kun olisi ollut iso mukillinen kahvia ja desilitra yhden tähden jallua jälkiruuaksi...

Broilerin rintafileet rosepippurikastikkeessa

Tämä oli yksi omista suosikeistani vuosia sitten. Jostain syystä nyt jo unohtunut aterioita miettiessäni. Harmi.

Resepti on muistaakseni tarttunut mukaani jostain Mysi Lahtisen kirjasta tai lehtiartikkelista. Mysi Lahtinen on yksi esikuvistani ruuanlaitossa...

• 4 suurta broilerin rintafileetä
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1½ dl kanalientä
• 1 rkl Dijon –sinappia
• 2 dl ranskankermaa
• 2 rkl murskattuja rosépippureita
• voita
• suolaa

Kääntele rintafileet vehnäjauhoissa. Sulata voi pannulla ja paista fileet molemmin puolin mukavan ruskeiksi. Ehkä n. 5 minuuttia tai jotain… Mausta suolalla. Kaada viini pannulle ja anna kuohahtaa reilusti. Lisää kanaliemi, sinappi, kerma ja murskatut rosépippurit. Hauduta lintupaloja kastikkeessa reilu vartti. Anna kastikkeen kiehahtaa kasaan.

Tarjoile keitettyjen perunoiden ja säilykeherneiden kanssa. Herneiden joukkoon voi kuumennettaessa lisätä muutaman hillosipulin.

Itseruoskintaa...

Keväällä 2008 päätin vihdoin ryhtyä keräämään kokkailujani tänne. Päätöstä edelsi varmaan vuoden kestänyt jahkailu. Kun viimein sain aikaiseksi ryhtyä kirjoittamaan, päätin että kirjaan reseptit sitten kun olen kyseisen ruokalajin taas tällä kertaa valmistanut. Huono päätös. Postauksia on kertynyt tähän mennessä vasta 44 kpl. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kokkaillut useamminkin.

Ihan perusarkikokkailuja en aikonutkaan kirjata. Käytäntö on näyttänyt että murto-osa viikonloppu/juhlapyhäkokkailuistakin on jäänyt kirjaamatta. Laiskuus on ihmiselle luontaista. Erityisesti harmittaa, että jotkut juhlaruuat (pääsiäinen, joulu, juhannus) ovat jääneet dokumentoimatta. Toiseksi se, että hyvät ravintolaelämykset eivät ole saaneet huomiota. Kesällä tavoitteenani oli että Santorinin reissun ruokakokemukset olisi tullut kirjattua. Sekin jäi aikeeksi. Myös blogille nimen antanut Seljankaresepti on julkaisematta. Sitä en kuitenkaan julkaise ennenkuin valmistan Seljankaa uudelleen.

Nyt yritän noudattaa saamaani neuvoa. Viime kesänä tapasin työasiossa erään maineekkaan bloggaajan joka totesi, että hänen periaatteenaan on kirjoittaa yksi teksti päivässä. Muuten ei tule valmista. Kyseinen henkilö bloggailee ihan muusta kuin ruuasta, mutta periaate on oikea. Tavoitteet on asetettava. Nyt aion kirjoitella kokemuksiani vähintään kahdesti viikossa. Saas nähdä kuinka äijän käy...

Raavaan miehen kirjat

"Koska elämä on pitkä ja murheellinen, tee siitä syömällä lyhyt ja iloinen. Se käy kivuttomammin kuin uskotkaan. Tässä keittokirjassa ei ole mitään itua."

Tuota makkarastroganoffin ohjetta kerratessani kaivoin taas esiin tuon Hese Hyvärisen "Läskiksi meni raavas mies" -kirjan (1989). Huomasin sitä selaillessani, että tämä jouluna tulee tasan 20 vuotta siitä kun tämä kirja minulle hyllyyn tuli. Kirja on mulle aika tärkeä lähinnä siksi, että sen innoittamana aloitin tarkemman tutustumisen ruuanlaiton saloihin. Toki olin ennenkin ruokaa laittanut, mutta Hyvärisen asenne ja huumoripitoinen teksti pudottivat kynnystä ryhtyä kokkailemaan rohkeammin kuin ennen.

Nuorena käytin "Ruutukokki" -kirjaa referenssinä lähes aina kun ryhdyin laittamaan ruokaa. Toki nykyäänkin Ruutukokista tulee varmistettua jotakin juttuja. Ruutukokin hyvänä puolena on selkeys ainesten määrissä, lämpötiloissa ja ajoissa. Ohjeita huolella seuraamalla ei oikeastaan pysty epäonnistumaan.

Hyvärisen Raavas mies -kirjasarja on ihan toista maata; raaka-aineiden määriä annetaan harvoin täsmällisesti, ohjeetkin ovat summittaisia. Asenne kuitenkin ratkaisee. Useasti Hyvärisen ohjeilla kokemattomana sain aikaan onnettomia räpellyksiä, mutta taitojen karttuessa alkoi tulla onnistumisia. Kirjan resepteistä erityisen läheiseksi tuon edellämainitun makkarastroganoffin lisäksi ovat tulleet Porsaanselykset olutkermassa, Nakit (!), Täytetyt paprikat, Janniksen paukku, Tuhti hernesoppa. Tuo täytettyjen paprikoiden ohje on hieman sovellettuna tässä blogissani ensimmäisen postausten joukossa.

Reseptejä kirjassa on noin 60. Niistä olen käyttänyt ehkä kymmentä ja vain muutama on jäänyt vakioiksi. Kirjan tärkeys minulle on siis muualla kuin resepteissä. Kuten jo totesin - asenne ratkaisee. Ja tuo asenne rohkaisi minua kokeilemaan, tutustumaan ja säveltämään itse. Kirjan loppukaneetissa Hyvärinen sanoo: "...Elämykset ovat jääneet mieleen hautumaan. Ne muuttuvat matkalla ennenkuin taipuvat ohjeiksi. Varmuudella ei voi muistaa, pitääkö laittaa rosmariinia vai oreganoa tai tuleeko Kabanossista sittenkin paras makkarastroganoff. Se ei ole tärkeää. Pitäisi vain tulla maistuvaa. Ruuanteossa kaikki on sovellutusta, eksaktisti oikein tai väärin on mahdoton käsite". Tuo taisi olla se sanoma joka karisti kipsin minun ruuanlaittoharrasteestani lopullisesti.

"Läskiksi meni raavas mies" on myös mainio pakinakirja. Luin taas äsken kaikki jutut kannesta kanteen, vaikka muistankin ne liki ulkoa. Erityisesti "Pilkkiloma" on riemastuttava juttu ja "Suomalainen naisen syndrooma" tuntuu melkein todelta.

Alkuperäinen "Raavaan miehen keittokirja" (1987) on myös mainio ja hengeltään samankaltainen kuin Läskiksi meni...

Kolmas, "Raavaan miehen kokkikoulu" (1992), jatkoi tyylillisesti yhtä hilpeänä. Kokkikoulu nimensä mukaisesti keskittyy perusraaka-aineiden (kalat, lihat) esittelyyn huumoripitoisesti. Reseptit ovat ravintola-annosten tyyppisiä, joten niistä en kovinkaan montaa ole hyödyntänyt.

Makkarastroganoff

Taisi olla eilen aamulla kun mulla oli poikkeuksellisesti telkkari auki. Sattumalta huomasin kun tv-kokki Sami Garam teki makkarastroganoffia. Makkarastroganoff on mulle "pyhä" resepti joten katselin kriittisesti Garamin touhuja. Jonkinlainen tolkku kundilla tuntui olevan, mutta siinä vaiheessa mentiin pieleen kun kriittisin raaka-aine oli nakit!
Tuosta sain aiheen muistella omia tekeleitäni. Olen aina noudattanut Hese Hyvärisen "Läskiksi meni raavas mies" -kirjan reseptiä melko orjallisesti ja aina on syntynyt mainio ruoka. Ainesten määrät ovat minun kokemukseni pohjalta syntyneitä arvioita, tyylilleen uskollisena Hyvärinen ei määriä kirjoissaan anna.

• Makkaraa (HK:n sininen lenkki)
• n. 2 rkl Dijon sinappia
• n .2 rkl Tomaattipyrettä
• 1 iso sipulia
• n. ½ ltr Lihalientä
• n . 3 rkl Vehnäjauhoja
• 1 prk (120 gr) Smetanaa
• 1 - 2 kpl Venäläistä suolakurkkua

Tämä valmistusohje (lainausmerkkien sisällä) on suora lainaus tuosta em. kirjasta. Halusin kirjata sen tähän ihan vaan esimerkiksi siitä, että noinkin lyhyeen tekstiin Hyvärinen lataa fiilistä joka ainakin minut saa hymyilemään ja innostumaan ruokapuuhista.

"Hauduta voissa laakea-pohjaisessa kasarissa hienoksi hakattua sipulia, pippuria ja laakerinlehteä, lisää jauhot ja anna tekeytyä hetki. Kiskaise kasariin sinappia ja pyrettä, oikeat tai paremminkin mieleiset suhteet löytyvät muutaman kokeilun jalkeen. Sekoita joukkoon kuuma, mieto lihaliemi ja täryyttele kypsäksi. Ruskista viipaloidut makkarat kevyesti, laita toiseen kattilaan ja siivilöi kastike päälle. Hauduta pari minuuttia, pehmennä makua tarvittaessa smetanalla. Suolakurkut lisukkeina ovat mukavia: janottaa enemmän. Olutta. Myos keitinperunoita, ne passaavat muhennosta paremmin."

Pari juttua itse muutan tuosta valmistusohjeesta: smetanaa laitan joka tapauksessa, vaikka tuossa ohjeessa mainitaankin että tarvittaessa. Samoin suolakurkun kanssa; lisään venäläisen suolakurkun pieninä kuutioina aina lopuksi stroganoffiin vain hetkeä ennen tarjoilua. Toki niitä voi olla tarjolla myös lisukkeena.

Tästä on muodostunut meille perheen klassikko.

Minestronekeitto

Varhaisteininä koulussa sain epämiellyttäviä kokemuksia Minestronekeitosta. Ruokalaji jäi sitten paitsioon pitkäksi aikaa - täysin turhaan. En edes muista miksi kouluaikaan en pitänyt Minestronesta. Lienee siihen ollut joku selvä syy, sillä nyt 30 vuotta myöhemmin tyttärenikään ei pidä koulun Minestronesta, vaikka kyseessä on eri koulu. Syy lienee periytyvä ennakkoluulo koulun eväitä kohtaan ;-)

Selailin Jamie Oliverin ensimmäistä "Alaston kokki" keittokirjaa, josta löytyi myös Minestroneresepti. Jamie käyttää keittoon paljon tuoreita tomaatteja ja yllättävän paljon kaalia sekä papuja. Nettiä troolaamalla löytyi hillitön määrä reseptejä, joille yhteistä taisi olla vain tomaatti, sipuli (jossain muodossa) ja pasta. Reseptejä selatessani törmäsin muissakin yhteyksissä huomaamaani seikkaan: iso osa resepteistä oli "pika-", "nopea-" tai "helppo-" etuliitteella varustettuja. Eikö, perkele, ihmiset jaksa tai viitsi enää käyttää aikaa ja vaivaa ruuan valmistamiseen kunnolla, jotta voisi saada aikaan runsaita makuja hyvistä raaka-aineista. Kaikkea ei pidä tehdä pakastevihanneksista! Tosin itsekin annoin periksi helppoudelle kun käytin säilyketomaatteja enkä tuoreita...

Koska täysin mieleistä reseptiä ei löytynyt, sävelsin esimerkkien pohjalta seuraavanlaisen ohjeen:

• 4 kiinteää perunaa
• 300 gr pala lanttua
• 200 gr pala palsternakkaa
• 3 porkkanaa
• 6 lehtisellerin vartta
• 1 pienehkö kesäkurpitsa ( 200 gr)
• 3 sipulia
• 5 valkosipulin kynttä
• 2 dl borlottipapuja (liotettu yön yli)
• 2 tölkkiä tomaatteja
• 300 gr valkokaalia
• 350 gr palvikinkkua
• 1,5 ltr lihalientä (kuutioista tai fondista)
• spagettia pätkittynä
• ruukku tuoretta persiljaa
• ruukku tuoretta basilikaa
• rosmariinia (miel. tuoretta jos sattuu löytymään)
• Suolaa
• pippuria
• oliiviöljyä

Laita kuivat borlottipavut likoamaan kylmään veteen yöksi. Huudo pavut ruuanlaittoa aloittaessasi.Pilko kasvikset piehenköiksi kuutioiksi, ehkä n. 2 senttisiksi paloiksi. Laita iso (väh. 5 ltr) kattila lämpiämään ja kaada reilusti öliiviöljyä kattilaan. Freesaa kovia kasviksia (peruna, lanttu, porkkana, palsternakka) öljyssä n. 5 minuuttia. Älä polta! Mausta varovasti mustapippurilla ja rosmariinilla. Lisää kuuma lihaliemi, tomaatit ja liotetut pavut. Jätä poreilemaan miedolla lämmöllä.

Freesaa toisessa pannussa pehmeät kasvikset (sipulit, kesäkurpitsa, lehtiselleri) läpikuultaviksi. Lisää keittoon. Anna keiton kiehua n. 20 minuuttia. Leikkaa palvikinkku suikalaiksi ja lisää keittoon. Samalla mukaan myös silputtu kaali. Keittele jälleen hetki, ehkä 10 min. Lopuksi lisää pätkitty spagetti ja silputut yrtit (basilika ja persilja). Lisää tarvittaessa suolaa. Keitä kunnes pasta on kypsää. Kokonaiskeittoajaksi tulee reilu tunti.

Hyvää tuli vaikka itse sanonkin! Tällä reseptillä ja näillä määrillä hyvin sakeaa keittoa syntyi täysi viiden litran kattilallinen. Se ei toki haittaa, sillä uudelleen lämmittämällä seuraavana päivänä keiton maku vain syvenee ja paranee kaikin tavoin.

Raastettu parmesaani sopii hyvin keittoannoksen päälle siroteltuna!

Punkkua

Olen pyrkinyt välttämään viineistä kirjoittamista, saati että rohkenisin arvioida viinejä. Johtunee siitä että oma asteikko viinien lajittelusta on pahimmillaan karkea tyyliin:

1. Hyvää

2. Ihan jees

3. Hyi helevetti mitä tärpättiä

No ehkä kuitenkin parhaimmillaan erotan myös sävyjä viinien ja rypälelajikkeiden välillä...

Cabernet Sauvignon -rypäleen viinit ovat yleensä olleet eniten minun makuuni. Nytkään en (vielä) aloita viinien arviointia, toimikoon tämä postaus nyt vain muistin tukena ja suosituksena seuraavaa kauppareissua varten. Ehkä joskus voin tarkentaa arvioita mausta ja tuoksusta.

Viimeviikonloppuna tutkailin Alkon Chileläisten punaviinien hyllyä ja mukaan tarttui viini joka ei ollut ennestään tuttu:

Miguel Torres - Santa Digna Cabernet Sauvignon 2007.

Tämä menee ihan kirkkaasti tuohon "Hyvää" -kategoriaan. Sopi oikein hyvin voimakkaiden juustojen seuraksi ja voin hyvin kuvitella että sopisi myös mausteisen lihapadan kaveriksi.

Coleslaw, vers. 2.0

Edellisellä valmistuskerralla coleslaw onnistui niin hyvin, että teki pikaisesti mieli tehdä sitä lisää.

Muutoin noudatin täysin tuon edellisen postauksen reseptin sääntöjä, mutta lisäsin porkkanan ja kaalin joukkoon yhden erittäin pieneksi silputun ison sipulin.

Varsinaisessa reseptissä oleva makuliemen ohje pätee pienelle määrälle salaattia, eli silloin kun kaalia on ehkä reilu neljännes kerästä. Itse teen yleensä kerrallan ison satsin johon käytän kokonaisen kaalin. Nesteen määrää on siis lisättävä, karkeasti ottaen tuon reseptin määrät voi nelinkertaistaa. Kasvaneen nestemäärän lisäksi moninkertaistin valkosipulin määrän.

Osin olosuhteiden pakosta annoin raasteiden maustua liemessä yön yli. Seuraavana aamuna puristelin liiat nesteet raasteesta pois huolellisesti. Varsinaisen kastikkeen tein lisäämällä majoneesiin reilun ruokalusikallisen turkkilaista maustamatonta jugurttia ("partaäijää") ja hieman valkopippuria ja sitruunamehua.

Kastikkeen raasteeseen lisäämisen jälkeen annoin salaatin maustua jääkaapissa vielä muutaman tunnin.

Ehkä vieläkin parempaa kuin viimeksi...

Coleslaw

Coleslaw - tuo texmex ravintoloiden peruseväs - kuuluu meillä perheen ruokavuoteen aina näin alkusyksystä kun kaali on halpaa ja hyvää. Mikähän olisi hyvä suomalainen nimi tälle ruokalajille. Jostakin syystä Coleslaw tuntuu hankalalta lausua (koulsloo?, koolslou?) ja kuulostaa typerältä. Kaali-porkkanasalaatti on taas nimenä avuton. Noh, ei nimi (paljon) tätäkään ruokaa pahenna...

Vuosien mittaan coleslawia on tullut tehdyksi useilla reseptivarianteilla vaikka salaatti onkin niin yksinkertainen, että isoja varioinnin mahdollisuuksia ei olekaan ilman että on vaarana menettää alkuperäinen selkeä maukkaus.

Viime syksynä noudatin aika tarkkaa hiilaritonta ruokavaliota joten etsin usein hyviä tuohon ruokavalioon soveltuvia reseptejä. Silloin huomasin "karppaus.info" -sivustolta viitauksen kokki Hans Välimäen reseptiin, joka sitten löytyi lopulta www.yrjowigren.fi -sivustolta. Välimäen reseptiä hieman fiksaamalla sain omaan makuuni hyvin sopivan coleslawin aikaiseksi.
Näin se menee:

1 valkokaali (n. 1 kg)

2 - 3 porkkanaa

Makuliemi:

• 1 dl vettä
• 0,5 dl etikkaa
• 0,5 dl sokeria
• suolaa
• Kokonaisia maustepippureita, ehkä 3 - 5 kpl
• 2 laakerinlehteä
• 1 valkosipulin kynsi
  

Kastike:

• 2 dl majoneesia
• (1 - 2 rkl Creme Fraiche)
• jauhettua valkopippuria
• tilkka sitruunamehua
  

Raasta porkkanat ja kaali karkeiksi raasteiksi. Itse silppuan kaalin ns. mandoliinilla hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita raasteet keskenään. Kaalin määrä vaikuttaa paljolta, mutta kaalin kova kanta jää kuitenkin käyttämättä. Lisäksi ohueksi siivutettu kaali menee yllätävän pieneen tilaan.

Laita liemen ainekset kattilaan ja keitä n. 10 min. jotta mausteet luovuttavat arominsa liemeen. Siivilöi liemi raasteiden päälle kulhoon ja painele raasteita niin että liemi juuri ja juuri peittää raasteet. Anna maustua 1 - 2 tuntia.

Valuta jäähtynyt liemi raasteista. Sekoita mausteista ja majoneesista tehty kastike raasteisiin, peittele kulho foliollta tms. ja tuikkaa kulho jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Yön ylikään ei tee pahaa.

Toimii hyvin kaikenlaisen paistetun lihan ja makkaran kanssa. Eilen tätä nautittiin uunissa kypsennettyjen broilerin rintaleikkeiden kanssa. Ja juuri äsken loput kylmän broilerin ja maustekurkun kera - hyvää!

Jumalainen mustikkapiirakka

Itse en ole oikein koskaan opetellut pitämään leipomisesta, vaikka hyvistä leivonnaisista pidänkin. Tätä reseptiä kokeilimme ensimmäisen kerran n. vuosi sitten. Nyt tuli himo mustikkapiirakkaan joten pyysin Pimua tekemään jumalaista mustikkapiirakkaa. Ohjeen löysin aikoinaan googlaamalla, nyt piti googlata uudestaan kun viimevuotiset muistiinpanot olivat hukassa. Helposti löytyi ohje; kotikokki.net -sivusto!

Koska Pimu on huolellinen ruuanlaittaja, tuli tästä piirakasta nimensä veroinen - jumalainen. Rouvan kanssa syötii puolet piirakasta heti uunilämpimänä ja loput jäätelön kanssa seuraavana päivänä välipalaksi. Tuo Creme Fraichen ja siirapin yhdistelmä tuossa täytteessä on ihanaa. Mustikat tällä kertaa hankin pakasteesta, mutta se ei makuun vaikuttanut huonontavasti.

Piirakkapohja:

• 200 gr margariinia
• 1,5 dl sokeria
• 2 kpl munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 150 g ranskankermaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 0,5 dl siirappia
• 0,5 l mustikoita
• sirotteeksi pinnalle:perunajauhoja ja hieman sokeria

Valmistus:
Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat. Sekoita keskenään vehnäjauhoihin leivinjauho ja sekoita se seokseen. Sekoita tasaiseksi ja painele voideltuun uunivuokaan jauhotetuin sormin. Sekoita ranskankerma, siirappi ja vaniljasokeri. Levitä täyte taikinapohjan päälle. Levitä seuraavaksi mustikat, sirottele hieman sokeri+perunajauheseosta mustikoiden päälle
Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Ravintola Tandoor

Viimeinen ilta ennen lomamatkaa; ei paljon viitsi kokkailla!

Ihan tuossa naapurissa on intialainen ravintola -Ravintola Tandoor (www.ravintolatandoor.net). Olen käynyt hakemassa sieltä muutaman kerran noutoruokaa. Paikan päällä en ole siellä syönyt vaikka ravintola näyttää ihan viihtyisältä.

Tänään valitsimme listalta:
CHICKEN KORMA Kanaa miedosti maustetussa kermaisessa currykastikkeessa
COCONUT CHICKEN Kanaa miedosti maustetussa kookoskermakastikkeessa
LAMB VINDALOO Tulisesti maustettua lammasta chilikastikkeessa

Tandoorille plussaa reiluista annoksista. Myös maku on kohdallaan. Oma lammasannokseni oli reippaan tulisesti maustettu ja liha pehmeäksi hautunutta. Intialaiset mausteet tulivat mukavasti esiin vaikka chiliä olikin kohtalaisen runsaasti.

Maistoin myös Pimun ja Rouvan annoksia - ihan yhtä hyviä olivat kuin omanikin.

Riisiä oli erillisessä isossa rasiassa niin paljon että se olisi riittänyt 4 - 5 henkilölle. Jokaiseen annokseen kuului mukaan iso, tuore naan-leipä.

Ei varmaan ollut viimeinen kerta kun Tandoorista haen ruokaa!

Hedelmävartaat

Helsingin kaupoissa on todella paljon paremmat hedelmä- ja marjavalikoimat kuin itä-suomen kaupungeissa. Myös hinnat ovat edullisempia.

Kuluvan kesän aterioiden päätteeksi olemme tehneet hyvin usein yksinkertaisia hedelmäjälkkäreitä. Tässä yksi:

Ananas-persikka-mansikkavartaat:

• Tuore ananas
• Persikoita
• Mansikoita

Leikkaa ananas kuutioiksi, persikat lohkoiksi ja isot mansikat puolikkaiksi. Töki hedelmät varrastikkuihin. Aika helppoa...

Kastikkeeksi tein lopuista mansikoista soseen: pari kourallista mansikoita blenderiin, tilkka sitruunamehua ja pari ruokalusikallista vettä joukkoon. Aja tasaiseksi, kaada tarjoiluastiaan.

Vartaat lautasille, kastiketta päälle. Ehkä vaniljajäätelöä tai kermavaahtoakin seuraksi, ei kyllä välttämättä kaipaa näitä lisukkeita kun hedelmien raikkaus vie mukanaan.

Kayttöä "Paholaisen Hillolle"

Tein juhannukseksi ison satsin paholaisen hilloa. Pienessä kolmen hengen taloudessa tuolla reseptillä tehty annos kestää pitkään. Huonollakin mielikuvituksella löytyy monia käyttötarkoituksia:

• Paistetun tai grillatun lihan, broilerin ja makkaran lisuke
• Oivallinen dippi peruna- tai maissilastuille
• Tacojen ja Fajitaksien kastikkeena
• Mausteeksi pastakastikkeeseen tai pastakastikkeena sellaisenaan
• Mausteeksi Wokkeihin

Helppo broilerisalaatti

Kun ei jaksa kokkailla pitkään...helppo salaatti pelastaa:

• 3 kpl ohuita broilerin fileleikkeitä tms.
• 1 ruukku villirucolaa
• 1 ruukku lollorossoa
• 1 rasia kirsikkatomaatteja
• 1 punainen suippo paprika
• 2 tuoretta kesäsipulia
• avokadoöljyä
• sitruunamehua
• kuivattuja yrttejä (basilika, oregano, rakuuna, provencen yrttiseos)
• suolaa
• mustapippuria
  

Laita reilusti yrttejä mortteliin, lisää joukkoon hieman suolaa ja mustapippuria. Jauha mausteet hienojakoiseksi. Kaada mausteet lautaselle ja kierittele broilerileikkeet mausteissa. Taputtele mausteseosta leikkeisiin reilusti.Paista yrteillä leivitetyt leikkeet kuivassa parilapannussa raidalliseksi, laita paistetut leikkeet uunin kestävälle lautaselle tai johonkin. Uuni n. 200 asteiseksi. Leikkeet uuniin n. vartiksi.

Revi salaatin laakean tarjoiluastian pohjalle. Lisää salaattipedille puolitetut kirsikkatomaatit, renkaiksi leikatut paprikat ja sipulit. Mausta salaatti avokadoöljyllä sitruunamehulla. Viipaloi kypsät broilerit ja asettele salaatin päälle.

Tällä kertaa kaapista löytyi vajaa tölkki lajiteltuja siemeniä, niitä pari hyppysellistä salaatin päälle lisärapeudeksi.

Lisukkeeksi valkosipulipatonkia; patonki pitkittäin halki, puolikkaat n. viiden sentin pätkiksi. Pari valkosipulin kynttä hakataan pieneksi ja sekoitetaan pehmeään voihin. Voi-valkosipuliseos patonginpätkien leikkuupinnalle ja leivät uuniin muutamaksi minuutiksi.

Jälkkäriksi mansikoita, kermavaahtoa ja vaniljajäätelöä.

Mainio ja kevyt ateria tämän lauantain päätteeksi!

Juhannusvalmisteluja, osa 2 - Tillipesto

Tilli on mun suosikkiyrtti kesällä, ja miksei yleensäkin. Kolmen kärki tuoreyrteissä mielestäni on basilika, rosmariini, tilli; järjestystä on paha mennä laittamaan - tilanteen mukaan kutakin!


Ajattelin uudistaa juhannuskokemusta, siis uuden perunan, voin ja tuoreen tillin pyhää kolminaisuutta. Pestokastikkeet on kivoja, ja tillistäkin selllaisen voi väsätä. Toimeksi!

• 3 ruukkua tilliä
• 100 gr paahdettuja pinjan siemeniä
• n. 2 dl parmesaaniraastetta
• n. 2 dl oliiviöljyä
• suolaa
• valkopippuria
• tilkka sitruunamehua

Reseptiä en etsinyt erityisesti mistään, tein aikalailla intuition mukaan.
Tillit karkeaksi hakattuna blenderiin, kevyesti paahdetut pinjan siemenet myös. Hetki ajoa blenderin pulssitoiminnolla. Tässä vaiheessa välillä kevyitä aineksia piti aina tökkiä blenderin terien ulottuville - toki silloin se on sammutettava ;)
Parmesaaniraaste (valmista kamaa purkista, palana en jaksanut juustoa tälläkertaa hankkia) tilli-pinjasilpun joukkoon, blenderi soimaan ja öljyä perään. Tässä vaiheessa on hyvä seurata koostumusta niin että pesto on sopivan lusikoitavaa, ei liian paksua, ei liian juoksevaa. Lopuksi mausteet ja pieni sekoitus. Pesto purkkiin odottelemaan. Maistoin jo tässä vaiheessa, aivan mainiota! Tuskin maltan odottaa juhannusaattoaterian uusia perunoita tillipeston kera.

Juhannusvalmisteluja - Paholaisen hillo

Paholaisen hillo tuli mulle tutuksi muutamia vuosia sitten kun ketjuravintolat alkoivat tarjota sitä pihvin tai grillatun kananfileen lisukkeena. Hyvältähän se aina maistui, tomaatin ja chilin ystävä kun olen. Koskaan en kuitenkaan etsinyt reseptiä, saati tehnyt itse. Nyt näitä ruokablogeja seuratessa huomasin että moni bloggaaja on viimeaikoina innostunut Paholaisen hillosta. Siispä tuumasta toimeen itsekin, varsinkin kun juhannus - tuo grillatun ja paistetun ruuan - sesonki on tulossa.

Reseptin lunttasin Dansukkerin sivuilta, kuten varmaan moni muukin kotikokki:

Ainekset:

• 800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
• 400 g punaisia paprikoita
• 4-6 punaista chiliä
• 6-8 valkosipulin kynttä
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 2 tl oreganoa
• 1/2 dl etikkaa
• 1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Tapani mukaan et tietenkään noudattanut orjallisesti ohjetta, vaan vähän sinnepäin... En toki säätänyt aineksia, vaan niiden määrät meni peukalotuntumalla:

3 tlk kuorittuja tomaatteja (400 gr tölkki josta 240 gr tomaatteja) pilkottuna, 3 keskikokoista paprikaa, 6 isoa valkosipulin kynttä, 6 isoa melko mietoa punaista chilipalkoa. Muut ainekset meni aikalailla ohjeen mukaan. Eli ei tuossa sittenkään paljoa muutoksia tullut.

Pilkotut tomaatit ja tehosekottimessa hienonnetut paprikat kattilaan kiehumaan. Sitten valkosipulit ja chilit myös tehosekoittimeen hienonnettavaksi ja tomaatti-paprikaseoksen joukkoon kiehumaan. Vartin keittelyn jälkeen mausteet joukkoon, ja taas vartti kypsentelyä hiljaisella tulella. Lopuksi etikka ja hillosokeri joukkoon ja vielä 5 minuuttia keittelyä. Tuo Dansukkerin sokeripaketin sisältö oli 330 gr, josta käytin ehkä vajaa 300 gr.

Hillo kiehuvana puhtaaseen lasipurkkiin. Jäähdytä. Jäähtynyt purkki jääkaappiin odottelemaan pariksi päiväksi. Vielä en siis ole maistanut valmista, omaa Paholaisen hilloa mutta hyvältä vaikuttaa!

Ensimmäinen kesäateria tänä vuonna

Hyvään kesäateriaan kuuluu ainakin nämä:

Uusia perunoita tillin kera
Tomaatti-sipulisalaattia
Tuoreita porkkanoita keitettynä, runsaan voin ja sopivan yrtin kera
Kalaa

Eilen torireissulla myöhään iltapäivällä sain perunat, porkkanat ja tomaatit tosi edullisesti. Torimyyjien päivän loppuhetkillä taitaa olla ostajan markkinat. Pari litraa perunoita sai liki 50 % alennuksella ja tillinipun kaupanpäälle! Porkkanoissa ale ei ollut yhtä iso, mutta hintalapun hinnasta sai kuitenkin tingittyä ihan mukavasti. Tomaatit: eurolla kilo!

Kauppahallin kautta kotiin ja hallista mukaan lohimedaljongit merilohesta. Sinne meni ne säästöt jotka torilla ansaitsin...

Perunat kiehumaan hyvän suolan ja tillin kanssa. Tomaateista ja punasipulista salaatti. Porkkanat keitettynä, runsaassa voisulassa ja timjamilla maustettuna. Lohi valurautapannussa voissa paistettuna. Helevetin hyvää...
Silliä jäin hieman kaipaamaan. Mutta sitten juhannuksena sitten Vestan tillisilliä, perunaa ja voita!

Ulkona syömässä - Cantina West

Viime viikolla oli Pimun ja Rouvan syntymäpäivä. Sattumalta samana päivänä molemmilla. Tapojemme mukaan arvoimme päivätolkulla mihin haluaisimme mennä syömään ja juhlistamaan ja nauttimaan. Käytännön syistä siirsimme ravintolareissun viikonlopulle - ja sunnuntaille, mikä oli pienehkö erhe sillä sunnuntaina moni kiinnostava ruokapaikka on kiinni.

Päädyimme sittenkin alkuperäisideaamme. Pimu ei ole käynyt originaalissa texmex -paikassa (siis Kasarmikadun Cantina Westissä) joten päätimme suunnistaa sinne. Itsekään en ole käynyt paikassa moneen vuoteen, joten nyt oli hyvä päivittää tilanne. Syystä tai toisesta ainakin itse kaipasin kunnon annosta pihvilihaa.

Palvelu oli ennallaan - ihan ystävällistä mutta hieman kiireisen ja etäisen oloista. Sunnuntai iltapäivänä paikka oli niin täysi (ainakin tarjoilijan mukaan) että sovimme vain kadunpuoleisen aulan pöytään. No, ei siinä mitään suurempaa ongelmaa ollut. Itse olisin mieluummin mennyt "peremmälle" jossa on hieman avarampaa.

Naiset halusivat alkupaloiksi sormiruokaa:

• Jalapenos de Lucky Luke - Friteerattuja jalopenoja juustotäytteellä ja creme fraichea.
• Aros de Cebolla de Pablo - Friteerattuja sipulirenkaita ja Rhode Island - kastiketta.

Molemmat annokset saivat kehuja, joskin jalopenot olivat kuulemma liian tulisia. Annokset olivat melko runsaat, frittitaikina maukasta eikä liian rasvaista.

Keiton ystävänä päädyin itse katkaravuilla höystettyyn kookos-kasviskeittoon:

• Sopa de Coco y Verduras Con Camarones

Keitto oli todella maukasta ja paksua koostumukseltaan - sipulia, porkkanaa, paprikaa, katkiksia! Aluksi hieman epäilemäni kookos sopi oikein hyvin mukaan, eikä tullut liian vahvasti läpi maussa.

Pääruuat valittiin perinteisesti. Mulle ja Rouvalle lihaa, Pimulle kanaa.

• Carne de la Revolucion - härän ulkofileepihvi, jalopenovoita, guacamolea, Talon Salsaa ja maissintähkä.
• Carne de Toro - Härän entrecôtea, papu – kasvishöystöä, tequila - pähkinävoita ja lohkoperunoita.
• Burritos Especiales - Juustokuorrutettu vehnätortilla, kanaa, creme fraichea, guacamolea ja salaattia.

Valitsemani Carne de Toron voi valita 250 g, 500 g, tai 750 g pihvillä - Viissatanen meni yllättävän kevyesti! Liha oli perushyvää, paistettu toivomallani tavalla eikä entrecoten tyypillinen rasva-jänne biitti ollut häiritsevä. Tosin ihmettelin hiukan kun yhden järeä pihvin sijasta tarjottin kaksi varttikiloista. Olisi ollut kivempaa vuoleskella isoa lihakimpaletta. Papu-kasvishöystö yllätti positiivisesti, tomaattinen yrittikastike oli hyvin tasapainossa. Lohkoperunat puolestaan olivat hieman liian pehmeitä. Kaiken kaikkiaan hyvin odotukset täyttävä annos. Ja odotuksekin taisivat olla kohdallaan tälläkertaa, joten kokemus oli miellyttävä.

Pihvin kanssa nautin punkkua, jonka valitsit ihan täysin nimen perusteella: Fat Bastard Syrah. Voimakkaan makuinen viini, jossa tanniinit olivat hyvin hallussa - mukava pyöreys.

Muutama vuosi sitten tuli muotiin kasata pihviannokset siten, että perunat tai muut höysteet laitetaan keskelle lautasta ja lihat pinon päällimmäiseksi. Ei hyvä.

Eräs tuttavani sanoi että tarjoilutapa muistuttaa koiran annossa; kaikki eväät päällekkäin kaukaloon, ja koeta selvitä! En pidä tästä tavasta, pidän selkeydestä jossa annos on aseteltu segmenteittäin lautaselle. Cantina West mukaan lukien lähes kaikki ketjuravintolat ja laadukkaiksikin mainitut grilliravintolat pinoavat noita "koiranannoksia" - milloinkohan muoti muuttuisi...

Rouva ja Pimu olivat myös tyytyväisiä annoksiinsa. En kysellyt yksityiskohtia, mutta paluumatkalla Pimu sanoi että "tonne mennään uudestaan". Ei varmaan hänkään pettynyt.

Brandy-suklaakakku

Halusin leipoa isin synttäreiden kunniaksi kakun ja ohjetta etsiessä silmiini osui tämä suklaakakun ohje. Meillä tuntuu suklaiset jälkkärit käyvän paremmin kaupaksi kuin tavallinen täytekakku, joten tämä resepti oli mieleinen. Kakku sopii myös enemmän aikuiseen makuun, koska siihen käytetään tummaa suklaata ja brandya. Vaikka ohjeessa sanotaan, että kakkua täytyy paistaa 50 minuuttia niin kannattaa olla tarkka ajan kanssa että kakku ei jää keskeltä liian kosteaksi. Vaihdoin itse ohjeesta mantelijauhon mantelirouheeksi joten kakkuun tuli mukavia sattumia sekaan.

Kakkupohja

150g tummaa suklaata
150g voita
1 1/2 dl sokeria
4 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta

Kostutus

3/4 dl vettä
3/4 dl brandya
2 rkl sokeria

Täyte
2 dl appelsiinimarmeladia

Kuorrutus
150 g tummaa suklaata
50 g voita

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen edelleen vatkaten. Sekoita sula suklaa joukkoon. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinan joukkoon.
Lusikoi taikina vodeltuun vuokaan ja kypsennä uunissa noin 50 minuuttia. Kumoa kakku ja anna sen jäähtyä.
Jaa jäähtynyt kakku kolmeksi kiekoksi. Kostuta alin kiekko kostutusliemellä ja sivele sille marmelaadia. Nosta toinen kiekko päälle ja tee sama. Nosta kolmas levy päällimmäiseksi ja kostuta se.
Sulata kuorrutuksen suklaa vesihauteessa ja sekoita voi joukkoon. Levitä kuorrute kakun pinnalle ja reunoille.
Kakku on parhaimmillaan 1-2 päivän kuluttua valmistamisesta.

Persikka-rahkatorttu

Leipominen on melkein yhtä kivaa kun itse ruoan laitto ja olen testaillut muutamia reseptejä kotonakin. Makutuomarit löytyy myös omasta takaa. Pääsiäiseksi päätin tehdä jotain hyvää jälkiruokaa ja rahkatortut ovat kuuluneet perheen suosikkeihin jo pitkään, niimpä tämä oli hyvä valinta. Resepti löytyi jälleen pirkka vihkosesta.

Pohja:
1pkt (400g) murotaikinaa

Täyte:
1tlk(250g) maitorahkaa
1tl vispikermaa
3 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl sitruunamehua
3/4 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria

Pinnalle:
2tlk persikkaviipaleita
1 dl vettä
1/2 dl hyytelösokeria

Painele sulatettu murotaikina piirakkavuoan (halkaisija 26cm) pohjalle ja reunoille. Pane vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Sekoita rahkan joukkoon vispikerma, munat, sitruunan raastettu kuori ja mehu, sokeri sekä vaniliinisokeri. Kaada täyte vuokaan ja paista torttua 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia.
Anna tortun jäähtyä. Valuta persikkaviipaleet hyvin ja asettele ne tortun pinnalle kauniisti. Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri kok ajan sekoittaen. Kun liemi kiehahtaa uudelleen nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä pari minuuttia. Lusikoi lientä tortun pinnalle ensin ohuelti ja sitten runsaammin.
Tarjoa torttu kylmänä.

Täytetyt jättiherkkusienet

Tämä jättisienten resepti on osunut silmään monesta eri lehdestä ja olen jo pitkään halunnut kokeilla sitä. Pirkka lehdestä löysin tälläisen ohjeen josta vaan vaihdoimme vuohenjuuston tavalliseen juustoraasteeseen.

Ainekset:
6 jättiherkkusientä
1 sipuli
2 tomaattia
mustapippuria
suolaa
oreganoa ja meiramia
juustoraastetta

Puhdista sienet ja irrota kannat. Pilko kannat, sipuli ja tomaatit. Kuullota pannulla sipulia kunnes se pehmenee hiukan. Lisää sitten sienten kannat ja tomaatit. Anna kypsyä hetki. Lisää lopuksi mausteet.
Asettele sienet uunivuoalle vierekkäin ja laita täytettä sienten päälle. Ripottele päällimmäiseksi juusto. Laita uuniin 10 minuutiksi 225 asteeseen.

Timjamikanaa

Viimeviikolla kotiin tuli joku Stockmannin mainoslehti. Jossain siinä aviisissa oli mielenkiintoinen resepti. En tullut kirjanneeksi sitä tarkasti, mutta ulkomuistista tein sen inspiroimana tällaisen ruokalajin;

• 4 kpl broilerin rintafilettä
  
• 1 paketti pekonia
  
• 1 ruukku tuoretta timjamia
  
• muutama oksa persiljaa
  
• suolaa
  
• pippuria
  

Tuoreet yrtit hakataan pieneksi silpuksi. Broilerifileet maustetaan suolalla ja pippurilla ja niiden pinnalle taputellaan yrttihakkelus. Fileiden ympärille kääritään pekonisiivut (vähintään kaksi pekoniviipaletta filettä kohden).

Vuokaan ja uuniin.
Lämpöä noin 175 astetta
Aikaa noin 40 minuuttia.

Timjami, pekoni ja broileri soivat hyvin yhdessä!

Lohiaterian lisuke

Kesällä kasviksista on kiva tehdä nyyttejä jotka kypsyvät nopeasti uunissa tai grillissä. Viime kesänä tein kerran porkkanoista, kesäsipuleista, persiljasta, voista ja valkoviinistä nyytit jotka nautittiin lohen kanssa.

Nyt haeskelin samaa fiilistä vaikka ollaan vasta alkukeväässä, jolloin kasvikset ovat huonoimmillaan. Eipä tämä haitannut tahtia;

• Pari isoa porkkanaa
  
• Pienehkö kesäkurpitsa
  
• Sipuli
  
• Persiljaa
  
• Voita
  
• Valkoviiniä
  
• Suolaa
  
• Mustapippuria
  

Porkkanat ja kesäkurpitsa pikkusormen mittaisiksi ja n. kolmen millin paksuisiksi tikuiksi, sipuli kiinalaisittain leikattuna. Persilja karkeaksi silputtuna. Kasviksille nopea freesaus pannulla voissa. porkkanoita ehkä kolme minuuttia, muita vähemmän.

Freesatut kasvistikut vuokaan, persiljasilppu joukkoon ja päälle mausteet. Sitten isohko kimpale voita ja lasillinen valkoviiniä vuokaan. Vuoka peitellään foliolla ja tuikataan n. 175 asteiseen uuniin ehkä noin puoleksi tunniksi.

Kasviksista tulee maukkaita ja rapeita - sopivat täydellisesti tuon edelläkuvatun lohen seuralaiseksi.

Lauantain lohiateria

Jo viikolla päätimme Pimun kanssa että viikonloppuna syödään kalaa. Kalaruokaa tulee tehtyä turhan harvoin, osin siksi että Rouva on allerginen, osin laiskuudesta.

Kerran viime kesänä, kun Rouva oli poissa, teimme lohta kerma-valkoviini-katkarapukastikkeella. Päätimme uusia tuon nautinnon vaikka uutta perunaa (lohen paras kaveri) ei ollutkaan saatavilla.

Tätä tarvitaan:

• Aitoa merilohta ruodottomana fileenä, 500 gr - kahdelle reilu annos!
  
• n. 100 gr katkarapuja, pakasteena - täysin valmiina pannulle
  
• Tilliä
  
• Merisuolaa (Maldon)
  
• Valkopippuria jauhettuna
  
• n. 3 dl valkoviiniä (chardonnay on hyvä tässä; chileläinen laatikkovinkku käy hyvin!)
  
• Kermaa
  
• Voita
  
• Tilkka öljyä
  

Näin tehdään:

Laita voi pannulle sulamaan, lisää tilkka neutraalia öljyä (rypsi-?). Anna voi-öljyseoksen lämmetä kunnolla, sitten alkaa olla valmista kun voin vaahtoaminen loppuu ja voi alkaa ruskistua ja tuoksua pähkinäiseltä.

Nyt lohifile lihapuoli alaspäin paistumaan noin 2 minuutiksi.
Käännä lohi ja anna paistua taas pari minuuttia. Lisää pannulle pari desiä valkoviiniä ja anna alkoholin kiehahtaa hittoon. Ehkä noin kolmisen minuuttia. Lisää silputtua tillia vajaa kourallinen. Hetki haudutusta ja sitten desi valkkaria ja kaksi desiä kermaa. Hauduttele heti, ehkä pari minuuttia. Lisää katkat. Taas hetki haudutusta, mutta vain hetki - katkikset sitkistyvät yllättävän nopeasti. Loput tillit koristeeksi ja ruoka tarjolle.

Lisukkeeksi keitettyjä perunoita ja uunitettuja kasviksia joiden ohje seuraa tulee seuraavaksi.

Välihuomatus

Pääsiäsruokien kirjauskin on kesken, mutta nyt aion paneutua kuluvan viikonlopun aterioihin. Molempien päivien ruuat toimivat tosi upeasti!

Pääsiäsruokaa - Pitkäperjantai

Pääsiäinen on mulle vuoden ruokajuhlista tärkein. Hyvä syy valmistaa lammasta, vaikka muu perhe ei siitä kovasti pidäkään. Kevään läheisyys tekee pääsiäisestä muutenkin mukavan, nelipäiväisen loman yleensä kiireisen talven päätteeksi.

Pitkäperjantaiksi valmistin Marokkolaista sitruunakanaa, ohjeen olen kirjaillut tähän blogiin aiemmin. Tälläkertaa noudatin ohjetta tarkasti ja hyvää tuli!

Kanan kanssa tarjoilin kuskusia ihan ilman kikkailua - eli keitin ryynit ohjeen mukaan enkä lisäillyt mitään höysteitä.

Salaatiksi revin erilaisia vihreitä salaatteja pediksi tomaatti- ja shalottisipuliviipaileille. Salaattikastikkeeksi pelkkää avokadoöljyä ja roiskaus yrttistä viinietikkaa, toki hieman mustapippuria ja suolaa myllystä.

Jälkiruuaksi Pimu teki persikkarahkapiirakkaa. Itse en niin tuosta leipomisesta perusta. Piirakka oli tosi maukasta vaikka Pimulle sattui pieni härö rahkan määrässä - sitä tuli tuplasti reseptiin verrattuna ;-D
Ehkäpä saan Pimun kirjoittamaan resepin tänne itse. Jollen onnistu, kirjaan sen itse myöhemmin

Sunnuntaina sikaa

Kuten sanottu, viime lauantai meni duunissa. Viestintäepäselvyyksien vuoksi kukaan perheestä ei osannut sanoa mitä sunnutaina syötäisiin. Jäi siis käymättä kaupassa. 

Eipä hätää, Helsingin keskustan SOKOS:n ruoka-osasto on auki sunnuntaisin ympäri vuoden.

Siellä oli tarjouksessa vakuumiin pakattuna isoja biittejä possun ulkofilettä. Ostin liki kahden kilon pötkyn sikaa, hinta oli alle 6 euroa kilolta. Halpaa, jopa!

Possun ulkkarista saa aikaan vaikka mitä. Tällä kertaa tyydyin hyvin perusmenetelmään:

File ruskistetaan joka puolelta kuumalla paistinpannulla. Parhaiten onnistuu valurautapannulla.

Ruskistetun fileen pintaan hierotaan mauste- ja yrttiseos;

• Mustapippuria
  
• Maldon -suolaa
  
• Rosmariinia 
  
• Timjamia
  

Reilu määrä em. mausteita ja kuivattuja yrttejä hierotaan morttelissa sekaisin. Mausteseos taputellaan fileen pintaan. Maustettu file tuikataan n. 150 asteiseen uuniin ja kypsennellään niin että fileen sisälämpötila on n. 68-70 asetta. Mittarin käyttö on suotavaa. Omassa uunissani on hieno mittarisysteemi sisäänrakennettuna: anturi tuikataan ruokaan ja pistoke uunin sisällä olevaan liittimeen. Lieden käyttöpanelista määritellään nappuloilla haluttu lämpötila. Uuni piipittää sitten kun on valmista!

Tällä menetelmällä tuli hyvää lihaa; possun maku säilyi ja yrtit säestivät makua mukavasti.

Lihan lisukkeena keitettyjä porkkanoita ja herneitä sekä vihersalaattia. Messevä sunnuntaiateria helposti!

Kahden kilon pötkylästä jäi aika reilusti lihaa talteen. Sitä on ollut mukava viipaloida ruisleivän päälle, maustaa Dijon-sinapilla ja ladata päälle vielä suolakurkkuviipaleita. Kelpo aamiainen ja iltapala.

Lauantaina lihapullia

Viime viikonloppuna olin muutaman kollegan kanssa duunissa purkamassa tarjouspyyntösumaa ja siivoamassa muutenkin työjonoa.

Alkuiltapäivästä meitä oli jäljellä kaksi äijää ja alkoi tulla nälkä. Siispä syömään firman piikkiin! 

Duunipaikan lähimaastossa on kiva satamaravintola jonka ruuat on yleensä oikein mukavia. Lauantaina ei tietenkään ollut mitään lounaspöytää, joten lista kouraan ja miettimään.

Päivällä tarjolla oli vain rajoitettu lista jossa oli peruspihvit ja leikkeet ja lämpimät leivät ja muut säädöt.

Kaveri katseli listaa, bongasi lasten annoksista lihapullat ja kysäisi tarjoilijalta että saako lihapullista aikuisten version. Saatiin.

Olikin erittäin maukaat lihapullat ja muusi, lisukkeena kermaista kastiketta erikseen kannussa pöytään tarjoiltuna. Paprikaa ja kesäkurpitsaa puolikypsinä täydentämässä annosta. 

Taisi olla liki paras lihapulla-annos jonka olen ravintolassa syönyt. Lihapullat eivät todellakaan olleet eineskamaa, vaan ilmeisesti ravintolan omaa tuotantoa. Perunamuusi maistui aidolta. Kastikkeestakaan en huomannut teollista vivahdetta. Hienoa!!

Viikonloppu kun oli, otin pari tuoppia palanpainikkeeksi. 

Nyt sitten jännittää, mitä talousosaston tädit sanoo kun näkee mun kululaskun kuitissa kahden miehen lounaan tiedot: 

• 4 * lasten lihapullat 
  
• 2 * iso tuoppi. 
  

Voi olla aika wtf -reaktio!  ;-D

Tunisialainen tuoresalaatti

Postasin tuossa muutama päivä sitten "Marokkolaisen sitruunakanan" ohjeen. Jotain jäi puuttumaan. Kanan kanssa tarjosin kuskusia ja salaattia. Nyt muistin sen salaatin ohjeen, ja jopa reseptin alkuperän. Resepti on peräisin Alkon "Etiketti" -lehdestä (tai sen nettisivuilta). Kuvittelin myös että reseptien maantieteellinen läheisyys voisi olla hauska yhteensattuma. Ehkä sitä, mutta kyllä nämä sopivat ihan mukavasti makujensa puolestakin yhteen. Ehkä kuitenkin lievä oliivien yliannostus.

• 500 g tomaatteja
• 300 g paprikoita (erivärisiä)
• 1 iso sipuli
• 1 rkl sitruunamehua
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 2 rkl kapriksia
• 1 dl vihreitä oliiveja
• suolaa maun mukaan

Leikkaa tomaatit lohkoiksi ja paprikat suikaleiksi kulhoon. Hienonna sipuli ja levitä silppu kulhossa olevien ainesten päälle. Mausta suolalla ja valuta päälle sitruunamehu ja öljy. Koristele kapriksilla ja oliiveilla.

Chili Con Carne

Kävin äsken lounaalla vakioruokalassa. Listalla oli Chili Con Carne. Siispä sitä, vaikka arvasin jo ennakolta elämyksen sisällön. Eihän se mitään Chili Con Carnea ollut, lähinnä hieman normaalia sakeampaa jauhelihakastiketta, jossa uiskenteli muutamia tummia papuja. Chilistä ei ollut minkäänlaista havaintoa.

Ei siinä mitään, ihan syötävä annos. Mutta miksi ihmeessä sitä ei kutsuta jauhelihakastikkeeksi, kun se sitä kumminkin on. Ei perustoimistotyöläinen tai haalariduunari (jollaisista tämän kuppilan vakioväki koostuu) opi mitään uusia makuelämyksiä tällä tavalla. Ei näin!

Originaali Texas -tyylinen CCC ei sisällä papuja, tomaatteja, paprikaa vaan ainoastaa kokolihaa ja chilejä. Näin olen ainakin ymmäränyt. Eipä taida tästäkään ruokalajista löytyä alkuperäistä reseptiä, vaan perinnetiedon muokkaamia variannteja riittää yhtäpaljon kuin kokkejakin.

Tuli oma resepti mieleen tästä aiheesta. Ei oma tekelekään ole mikään huippuluomus, eikä lähelläkään ns. Texas Chiliä, mutta on siinä enemmän makua ja rakennetta kuin yleensä lounasruokaloiden virityksissä. 

Näin se menee:

• reilut 500 gr paistijauhelihaa
  
• 2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkessa (á 400 gr)
  
• 2 isoa sipulia
  
• 1 iso valkosipuli (8 - 12 kynttä)
  
• 1 rkl tomaattipyreetä
  
• Suolaa
  
• Mustapippuria
  
• Kuivattuja yrttejä (oregano, basilika, timjami)
  
• Punaisia chilejä maun mukaan, vähintään 2 - 4 kpl tulisuuden asteesta riippuen
  
• (Tabascoa tarvittaessa)
  

Hienonna sipulit melko pieneksi hakkelukseksi. Freesaa sipulisilppua kuivassa kattilassa maltillisella lämmöllä. Tarkoitus on saada sipulien kitkerät aromit höyrystymään polttamatta sipuleja. Eli ole tarkkana ja sekoittele jatkuvasti. Kun ei enää itketä ja sipulit alkavat olla läpikuultavia, lisää hieman öljyä ja jauheliha.

Kun liha alkaa olla kypsää, lisää pieneksi hakatut chilit ja valkosipulinkynnet. Paista hetki jatkuvasti sekoitellen.

Kaada joukkoon paputölkkien sisältö, tomaattipyree ja mausteet. Yrttejä käytän itse aika reilusti. Hienonnan kuivatut yrtit morttelissa melkein pölyksi, näin maut tasaantuvat mukavasti.

Hauduttele n. 15 -  20 minuuttia, tavoitteena on että Chili on paksua ja vahvaa.

Tätä meillä tehdään yleensä krapulapäivän iltana tai kun muuten on aivot narikassa (ts. huikkaa ja leffoja DVD:ltä) ja syödään sivistyneesti olohuoneen sohvalla maaten.

Riisiä ei lisukkeeksi tarvita, pavut antavat riittävästi massaa. Yleensä kuitenkin lisukkeeksi olen väsännyt Rouvani kanssa erityisen salaatin tätä Chiliä täydentämään. En siedä kiinankaalia oikeastaan muuten kuin tässä tarkoituksessa. Chilin lisukesalaatti syntyy näin:

Silputtua kiinankaalia, säilykemaissia, suolakurkkukuutioita ja jalapenoviipaleita sekaisin kulhossa. Helppoa.

Tässä muuten linkki josta pääsee ihastelemaan muita CCC -reseptejä:

http://southernfood.about.com/od/groundbeefchili/r/bl50812k.htm

Lihamureke

Sikke Sumarin kirjasta "Rakastan ruokaa!" olen löytänyt muutaman omaan tyyliini sopivan reseptin. Yksi niistä on tämä lihamureke, joka Sumarin kirjassa on nimellä "Vanhanajan lihamureke eli färssi".

Viime syksynä Neiti oli viikonloppuvierailulla meillä poikaystävänsä kanssa. Ajattelin tuolloin että paras tehdä tukevaa ruokaa kun nuoria on talossa. Siispä mureketta! Lisukkeena tarjosin lanttu-perunamuusia, joka mielestäni sopii hyvin murekkeen seuralaiseksi.

Kun Neiti nyt tänä viikonloppuna oli meillä käymässä, hän kertoi että vävykandidaatti oli tykännyt kovasti tuosta väsäämästäni murekkeesta. Tässä ensin virallinen ohje, lopuksi sitten oma viilaukseni aiheesta jonka toteutin tuolloin syksyisenä viikonloppuna.

Mureketaikina

• 800 - 1000 gr nautajauhelihaa
• ½ dl korppujauhoja
• 1 ½ dl kermaa
• 2 dl lihalientä
• 2 munaa
• 2 sipulia
• 2 sellerin vartta (älä jätä tätä pois vaikka mieli tekisi!)
• suolaa
• mustapippuria
• oliiviöljyä

Murekkeen päälle

• Tomaattipyreetä
• Vahvaa sinappia
• Paketti amerikanpekonia

Uunivuokaan murekkeen ympärille

• 5 porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
• 10 salottisipulia kuorittuna ja halkaistuna
• Pieni nippu persiljaa
• 2 dl lihalientä
• 1 dl kermaa

1. Anna korppujauhojen turvota kerman jä jäähtyneen lihaliemen seoksessa n. 15 minuuttia ja lisää sitten munat ja suola ja pippuri .
2. Kuullota sipulit ja pieneksisilputut sellerinvarret öljyssä ja mausta ne suolalla. Anna jäähtyä hetki.
3. Sekoita korppujauhoseos, sipulit ja sellerit sekä jauheliha kulhossa . Anna taikinan vetäytyä n. 15 - 30 minuuttia.
4. Muotoile taikinasta uunivuokaan murekepötkylä ja sivele se tomaatipyreen ja sinapin seoksella. Asettele pekoniviipaleet vinosti murekkeen päälle niin että koko mureke peittyy.
5. Laita porkkanat ja salottisipulit ja silputtu persilja murekkeen ympärille vuokaan ja kaada lihalientä vihannesten päälle niin että ne melkein peittyvät.
6. Paista mureketta 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Jos lihaliemi tuntuu haihtuvan, lisää sitä paistamisen aikana.
7. Aivan paistamisen loppuvaiheessa lisää kerma murekkeen ympärille ja anna kiehahtaa hetken.

Anna vetäytä ennen tarjoilua 10 - 15 minuuttia.

Olen tehnyt tällä ohjeella mureketta useasti. Tuona nimenomaisena viikonloppuna kuitenkin tuunasin ohjetta hieman; lisäsin pari murskattua valkosipulin kynttä ja pienen kourallisen silputtuja jalapenoja paistumaan sipulin ja sellerin kanssa. Murekkeen ympärille porkkanoiden ja salottien seuraksi laitoin myös jalapenorenkaita tuomaan lisäpotkua. Ei se sen kummallisempaa ollut!

Jyväpastaongelma

Kritharaki -jyväpasta eli orso on tuottanut mulle ongelmia jo pitkään. Ei muuten, mutta saatavuus on ollut surkea. Joskus sitä oli tarjolla ainakin S-ketjun joissakin puodeissa. Oli kuulemma kampanjatuote ollut vuosia sitten, tiesi kertoa kaupan täti kun kysyin sitä eräässä S-marketissa.

Rupesi taas tekemään mieli juvetsia, mutta mistä pasta? Nyt sentään älysin googlettaa oikealla termillä; "Kritharaki". Mulle on jostain tarttunut mieleen tuo "Orso" -nimi tälle tuotteelle ja tällä nimellä en sitä ole mistään löytänyt. 

Nyt löytyi nuo Knossoksen sivut ja sieltä löytyi vihdoinkin tätä jyväpastaa. Ja toki paljon muutakin kreikkalaisia elintarvikkeita. Hienoa! http://www.knossos.fi/kauppa/index.php

Tosin viikonlopuksi en kyllä ehdi orsoa, eiku kritharakia saamaan. Mutta hyvä tietää jatkoa ajatellen

Marokkolainen sitruunakana

Viime syksynä haeskelin jotain uutta ja mielenkiintoista reseptiä. Tuttava pariskunta oli tulossa viettämään iltaa. Vieraista toinen ei syö punaista lihaa ja oma Rouvani ei voi syödä kalaa allergian takia. Siis kanaa! Tai nykysuomessa broileria...

En edes - harmi kyllä - muista mistä tämän reseptin googletin. Ainakin resepti on sellainen että aiemmin en ollut tämäntyyppistä tehnyt. Aineksia on niin hitosti vaikka yleensä suosin yksinkertaisuutta. Jokatapauksessa hyvä eväs tästä tuli. Muistaakseni oikaisin reseptin joissakin kohdissa, ainakin sahramin jätin pois kun sitä en lähimmästä puodista saanut. Rusinatkin olivat normaaleja mustia reseptissä mainittujen keltaisten tilalla, mutta ei liene ollut suurtakaan vaikutusta makuun.

Luulin jo hukanneeni reseptin bittitaivaaseen jonkun kovalevyn siivoustalkoiden aikana kun en sitä pitkään aikaan löytänyt. Nyt se sitten löytyi ihan sattumalta täysin epäloogisesta kansiosta.

Menee harkintaan ensiviikonlopun sunnuntailounaaksi, nyt kun pitkästä aikaa molemmat tyttäret ovat isukin luona.

• 4 kpl broilerin rintaleikettä tai koipi-reisipalaa
• 2 rkl öljyä
• voita
• 1-2 sipulia
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 1 tl raastettua inkivääriä
• 1 kpl mietoja chilipalkoja
• yhden sitruunan raastettu kuori ja mehu
• 0,5 tl jauhettua juustokuminaa
• 0,5 tl paprikajauhetta
• 0,5 tl sahramia
• 2 tl suolaa
• 0,5 tl rouhittua mustapippuria
• kanelitanko
• 1 dl keltaisia rusinoita
• 100 g kuorittuja manteleita
• 2,5 dl vettä
• 1 nippu (sileälehtistä) persiljaa
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 150 g vihreitä oliiveja

Huuhdo ja kuivaa broileripalat. Ruskista liha kevyesti öljy-voiseoksessa. Siirrä broileripalat pataan tai marokkolaiseen tagine-astiaan. Ruskista silputut sipulit, valkosipuli, chili ja inkivääri. Lisää joukkoon mausteet, rusinat, manteli ja vesi sekä silputut yrtit ja oliivit. Kaada seos pataan broileripalojen päälle.Kypsennä ruokaa padassa miedolla lämmöllä tai 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Tarjoa kuskusryynien tai riisin kanssa.

Gulassikeitto

Kanakeiton reseptiä etsiessäni löysin tämänkin mainion, lämmittävän keiton ohjeen. Talvella on kiva syödä voimakasmakuisia keittoja, joten tätä voisi väsätä ensi viikonloppuna - ehkä...

• 300 g luutonta naudanlihaa
• 2 sipulia
• 2 rkl rasvaa
• 2 tl paprikajauhetta
• 1½ l vettä
• 3 lihaliemikuutiota
• 1 tl kuminaa
• 15 tippaa Tabascoa
• 4 valkosipulin kynttä
• 600 g perunoita
• 2 vihreää paprikaa
• 400 g tomaattimurskaa
• suolaa, pippuria
• persiljasilppua

1. Ruskista kuutioidut tai suikaloidut lihapalat ja silputtu sipuli rasvassa padassa.
2. Lisää paprikajauhe. Lisää vesi ja lihaliemikuutiot ja kuumenna kiehuvaksi
3. Lisää kumina, tabasco ja puristetut valkosipulin kynnet
4. Hauduta kannen alla puolisen tuntia
5. Lisää kuutioidut perunat, suikaloidut paprikat ja tomaattimurska.
6. Hauduta noin 15 minuuttia.
   Tarkista maku. Ripottele pinnalle persiljasilppua.

Kanakeitto

Sain tämän reseptin vuosia sitten systeriltäni, joka puolestaan oli saanut sen joltakin tuttavaltaan. Systeri kehui keittoa estottomasti ja tarjosi tekemänsä annoksen jämiä mulle. Suoraan sanottuna kylmän keiton ulkoasu (lähinnä väri) epäilytti suuresti; eihän tuon näköinen sotku voi olla hyvää!
Lämmitin keiton ja maistoin - todella maukasta!
Siitä lähtien tätä soppaa on tehty meillä vähintään kerran talvessa. Ja tänään taas... toista kertaa tänä talvena.
Tässä alkuperäinen ohje. Itse joskus käytän enemmän nestettä ja lisään riisin ja omenan määrää.

• 1.5 litraa vettä
• 3 Ruokalusikallista riisiä (raakana)
• 3 Ruokalusikallista vehnäjauhoja
• 3 Kanaliemikuutiota
• 1 Iso sipuli
• 1 Iso omena (Granny Smith)
• 3 Varsisellerin vartta
• 3 Ruokalusikallista currya
• 1 Punainen paprika
• 4 – 6 Broilerin rintafilettä paloiteltuna

Valmistus:
Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Lisää joukkoon riisi, kanaliemikuutiot ja vehnäjauho. (Vehnäjauhot kannattaa sekoittaa kylmään veteen ja lirutella vesi/jauho-liemi hissukseen kuumaan liemeen, muuten tulee paakkuja)
Ruskista silputtu sipuli, kuutioitu omena ja pätkitty sellerin varsi. Ruskista myös broileripalat. Lisää ainekset liemeen. Lisää curry keittoon. Curryn kanssa kannattaa olla varovainen, mietoa lajia voi laittaa huoletta 3 rkl, mutta vahvempien kanssa kannattaa olla tarkkana.
Keittele hiljaisella tulella puolisen tuntia.
Lisää joukkoon siemenistä puhdistettu kuutioitu paprika.
Keittele taas hetki, ehkä 5 – 10 minuuttia.

Uusi lelu

Ostin kuluvalla viikolla blenderin (tehosekoittajan tai mikä hitto lienee hyvä suomalainen nimi). Jo oli aikakin. Harkinnassa hankinta on ollut jo useamman vuoden.
Ensikokemukset on tosi positiivisia. Smoothie -tyyppisiä juomia on syntynyt aamiaiseksi ja iltapalaksi päivittäin.

Toistaiseksi oma suosikkini aamupalaksi syntyy seuraavasti:

Reilu kourallinen pakastevadelmia
1 Banaani
3-4 isoa ruokalusikallista maustamatonta turkkilaista jugurttia
Vadelmakeittoa (saa purkissa lähikaupasta) sopiva määrä (?)

Hedelmät ja marjat blenderiin - 10 sekuntia ajoa, sitten vadelmakeittoa perään niin että koostumuksesta tulee juotava mutta silti sakea.

Oikein maukasta, eikä muuta aamiasta tarvitse.