Kuivattuja tomaatteja, rucolaa, spagettia

Kevään kunniaksi vähän kevyempi, mutta silti maukas pastaresepti.

Muutamia vuosia sitten tuli hetkeksi muotiin tuoreiden tomaattien kuivaaminen uunissa liki täysin rusinaksi tai puolikuivaksi. Itse en innostunut täysin kuivaksi uunittamiseen, mutta puolikuivat ovat mukavia. Paljon tämän helpompaa ei homma voisi olla - halkaistaan kirsikkatomaatit (tai miniluumutomaatit) kahtia ja asetellaan uunipannulle leivinpaperin päälle. Mausteita ja öljyä kaveriksi. Sitten uuniin niin pitkäksi aikaa kun omasta mielestä sopiva rakenne on syntynyt.

Kosteutta menettäessään tomaattien maku tiivistyy ja aromiin tulee hieman lisää makeutta. Noin 3 - 4 tunnissa 100 asteisessa uunissa valmistuu tähän pastaideaan soveltuvat tomaatit.

Ainekset:

• 500 gr miniluumutomaatteja (tai kirsikka-)
• reilu desi oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• muutama valkosipulin kynsi
• suolaa
• mustapippuria
• reilu kourallinen rucolaa, ehkä n. 100 gr
• spagettia
• parmesaaniraastetta

Operaatio:

Kuten sanottu - halkaise tomaatit ja laita ne uunipellille. Rouhi hieman suolaa ja pippuria päälle. Uunin lämpö 100 astetta. Kiertoilmauuni on tässä hommassa parempi, mutta tavallisellakin uunilla pärjää. Jätä uunin luukku hieman raolleen, jotta kosteus haihtuu nopeammin. Laita vaikka kauha tai joku soveltuva värkki luukun väliin. Anna kuivua uunissa n. 2 tuntia.

Hakkaa valkosipulin kynnet hyvin pieneksi rouheeksi, sekoita sipuli öljyyn. Levitä valkosipuliöljy tomaateille. Riivi timjamin oksista lehdet ja lisää nekin tomaattien seuraan. Kuivaa taas n. 1,5 - 2 tuntia. Jätä pieni kasa timjamin lehtiä tarjoiluvaiheeseen.

Hanki sellaista rucolaa, jossa on pehmeät varret. Jos ei löydy, niin leikkaa kovat varren osat pois. Siis varren osat - ei Warren - vaarin vanhan Wartburgin varaosat eivät liity tähän hommaan lainkaan.

Keitä pasta sopivaan kypsyyteen suolalla maustetussa vedessä.

Valuta pasta, kaada se tarjoiluastiaan ja sekoita mukaan lämpimät tomaatit öljyineen. Lisää joukkoon rucola ja hieman timjamin lehtiä. Ruokaillessa rouhi annoksiin vielä parmesaania.

Siinäpä annos, jossa italian värit; Punaiset tomaatit, valkoinen pasta, vihreä rucola.

Kanaa Marengon tapaan

Tätä mahtavaa pataruokaa muistelin tuota aiemmin vuodattamaani broileriraivoa kirjoitellessani.

Tyylikäs ja maukas kanapata, josta koko perheemme tykkää kovasti. Ihmettelin aikoinaan, kuinka molemmat tyttäreni pitivät tästä jo ihan nuorina kouluikäisinä pikkupimuina. Sisältäähän tämä elementtejä joita kakarat joskus karsastavat; sieniä, sipulia, viiniä.

Ensimmäisen reseptini tähän pataruokaan luin "Ruutukokki" -keittokirjasta yli 20 vuotta sitten. Selkeä ohje. Lähes jokaisessa lähteessä, jossa tämä resepti annetaan, kerrotaan myös Napoleoniin liittyvä tarina. Tarina sinänsä ei taida olla paikkaansa pitävä.

Mutta näin se menee: Vuonna 1800 Napoleonin armeija soti Itävallan armeijaa vastaan nykyisen pohjois-Italian alueella sijaitsevan Spinetta Marengon kylän lähistöllä. Napoleonin jengi voitti niukasti. Voittoisan tappelun jälkeen oli tietysti nälkä. Napoleonin kokki - Dunand nimeltään -  yritti löytää köyhästä ja sodan runtelemasta kylästä raaka-aineita sotaretken köyhdyttämiin varastoihinsa. Paljon ei löytynyt; kana, muutama rapu, munia, tomaatteja, valkosipulia. Näistä kokki kehitteli pikaisesti säveltelemällä jonkinlaisen aterian. Napoleon piti kovasti Dunandin viritelmästä ja vaati tätä ruokalajia sittemin aina sotaretkien päätteeksi.

Tosin tämä Dunand -kokki ei edes ollut tuohon aikaan vielä Napon palveluksessa. Ja osaa hänen "löytämistään" raaka-aineista ei tuolloin käytetty tai edes tunnettu Marengon seuduilla. Mutta ihan kiva legenda ja tietysti tästäkin liikuu monenlaisia versioita.

Keittokirjoista ja netistä löytyy hillitön määrä erilaisia muunnoksia tästä reseptistä. Eroja on sekä raaka-aineissa, valmistus- ja tarjoilutavoissa.

Tutkin huvikseni ison kasan aidoksi tai alkuperäisiksi mainostettuja Kana Marengo -reseptejä. Raaka-aineiden määrä ja variaatio on aika huikea.
Esimerkkejä:
Kanaa (tietysti), Tomaatteja, Kananmunia, Ravunpyrstöjä, Tryffeleitä, Sipulia, Valkosipulia, Sieniä, Oliiveja, Paahdettua leipää, Erilaisia yrttejä, Valkoviiniä...

Ei noita kaikkia edellämainittua toki samassa reseptissä missään ole yhtäaikaisesti, mutta lista olkoon esimerkkinä variaatioista. Alkuperäisin valmistustapa lienee ollut jotain tämän suuntaista: kana paistetaan ja haudutetaan sipulien, tomaatin, yrttien ja viinin seoksessa. Vaaleat leipäviipaleet paahdetaan rasvassa, munat paistetaan yhdeltä puolelta. Lautaselle asetellaan leipä, jonka päälle paistettu muna. Rinnalle kanaa ja paistolientä. Muna-leipä yhdistelmä koristellaan viinissä keitetyillä ravunpyrstöillä. Ollaan siis aika kaukana nykyisen kaltaisesta pataruoasta, joka tarjoillaan tyypillisesti keitetyn riisin kera.

Marengon kylän nimi liittyy myös toiseen reseptiin kokkailun historiassa, on olemassa nimittäin sellainenkin ruokalaji kuin "Vasikkaa Marengo". En tiedä, liittyykö tähän mitään erityistä tarinaa vai onko tämä vasikanlihasta tehty pataruoka vain yksi haarautuma tuosta vanhasta Kana Marengo -reseptistä. Itseasiassa minun nykyisin käyttämäni resepti muistuttaa enemmän tuota Vasikkaa Marengo -reseptiä kuin alkuperäistä Kana Marengo -tarinan ruokalajia. Nykyisin hyvin harvoin Kana Marengo -reseptissä on enää edes mainintaa munista, leivästä ja ravuista.

Mutta näin minä yleensä tämän teen - 

Ainekset:

• Paksuja broilerin rintafileitä n. 800 gr
• 10 - 12 pikkusipulia (shalottisipuli on myös OK)
• n. 200 gr herkkusieniä (tuoreita tai tölkkikamaa)
• 3 - 4 valkosipulin kynttä
• 400 gr tomaattimurskaa
• 3 dl kuivaa valkoviiniä
• Kanaliemikuutio
• 3 rkl vehnäjauhoa
• Oliiviöljyä
• Voita
• Suolaa
• Mustapippuria
• Oreganoa
• Timjamia
• Sitruunamehua
• Persiljaa

Operaatio:

Leikkaa broilerin rintafileet melko reilunkokoisiksi paloiksi. Pyörittele palat suolalla ja pippurilla maustetussa vehnäjauhossa. Ruskista kananpalat voin ja öljyn seoksessa. Siirrä isoon pataan. Huudo paistinpannu viinitilkalla ja lisää pataan.

Kuori pikkusipulit. Jos käytät tuoreita herkkusieniä, niin leikkaa ne puolikkaiksi tai neljänneksiksi. Pienet tölkkiherkkusienet voi jättää kokonaisiksi. Ruskista kokonaiset pikkusipulit ja sienet kevyesti myös voi-öljy seoksessa. Lisää ne pataan. Jos käytit purkkisieniä, niin huuhdo pannu sienipurkin liemellä ja lisää sekin pataan.

Seuraavaksi pataan viini, tomaattimurska, pieneksi hakattu valkosipuli, kuivatut yrtit (oregano ja timjami) ja kanaliemikuutio. Hauduttele liedellä miedolla lämmöllä kypsäksi, noin tunti - puolitoista tuntia. Mausta suolalla, mustapippurilla ja tilkalla sitruunamehua. Lisää lopuksi silputtu persilja.

Tarjoile irtonaisen, keitetyn riisin kanssa. Keitetyt perunat tai nauhapasta ovat myös OK, mutta jotenkin tuo riisi on luontevampi vaihtoehto.

Ehkä vihreää salaattia ja rapeakuorista vaaleaa leipää.

Broileriraivo - Setä nillittää!

"Nillitys – rasittava saarnaaminen elämän vähemmän merkittävistä yksityiskohdista – kuuluu vapaan yhteiskuntamme perustavanlaatuisiin oikeuksiin." 

Minua on viiksettänyt jo kauan kauppojen (ja tietysti teollisuuden) liiallinen "tuotekehittely" broilerinlihan suhteen. Vajaa pari viikkoa sitten v...tuksen vati läikkyi yli niin, että saarnasin asiasta Facebookissa, Twitterissä, tuottajan asiakaspalvelussa ja nyt viimein tässä blogissani.

Ostin lähimarketista Karinieman ohuen ohuita broilerin filepihvejä. Tarjoushinta paketille taisi olla 3,99 eur/400 gr. Ohessa kuva. Jos näitä joku ilkeää sanoa pihveiksi, samalla logiikalla minua voi kutsua hoikaksi maratoonariksi. Kuten tuolla SoMe -kanavissa totesin, mielestäni näille oikeampi termi olisi "siipikarjan teurasjäteriekaleita".

Tämäkö pihvi?

Kävin Kariniemen asiakaspalvelun kanssa seuraavanlaisen sähköpostikeskustelun:

Palaute : 

Myyntipakkauksessa sanotaan että nämä ovat pihvejä. Kuvasta selviää että liha muistuttaa teurasjäteriekaleita. Kaikki paketissa olleet olivat samankaltasia, jotkut vielä surkeampaa silppua kuin tämä esimerkki. Pidän sanaa "pihvi" harhaanjohtavana pakkausmerkintänä. 

Kariniemen vastaus:

Kiitos lähettämästäsi palautteesta. Pahoittelen, että tuotteemme ei ole ollut laatutavoitteidemme mukainen ja on aiheuttanut sinulle pettymyksen. 
Mielellämme selvittäisimme antamasi laatupalautteen ja tämän vuoksi pyytäisin ystävällisesti lähettämään meille sähköpostilla kuvan tuotteesta ja laatuvirheestä, mikäli se vielä on mahdollista. Palautteesi liitteenä ei ollut kuvaa. Käsittelemme palautteen mahdollisimman pian. Hyvityksenä virheestä lähetän sinulle tuotehyvityskortin postissa. 

Seuraavat puolenkymmentä viestiä koskivat tuota "puuttuvaa" kuvaa. Ainakin oman sähköpostini mukaan kuvaliite oli aina mukana, mutta kaikenlaista voi sattua bittiavaruudessa. Lähetin pari kertaa ihan normaalin käynnykkäkameralla otetun .jpg -formaatissa olleen kuvan, mutta asiakaspalvelu ei saanut sitä auki. Viimein lähetin kuvan useammassa formaatissa. Lienevät saaneet viimein kuvan esiin kun mitään ei enää heistä kuulunut.

Muutaman päivän kuluttua postissa saapui 12 euron arvoinen lahjakortti heidän tuotteisiinsa. Siitä kiitos. Samoin kuin melko nopeasta asian käisttelystä - Kiitos!

Viestintä oli aika kliinistä, mutta menetteli. Huvittavinta mielestäni on se, että missään vaiheessa kukaan ei kertonut, ovatko nämä ohuen ohuet broilerin filepihvit aina tällaista silppua, vai oliko kyseessä tuotevirhe. 

Tämä yksittäinen tapaus on vain pieni esimerkki broilerituotteiden alennustilasta. Seuraavaksi pari esimerkkiä tältä talvelta muista kuin edellämainitun valmistajan tuotteista:

Ostin samaisesta vakiomarketistani paremman puutteessa rasian marinoituja broilerisuikaleita. Kotona pesin marinadin pois. Paljastui, että lihat koostuivat yhdestä n. peukalon kokoisesta palasta, kourallisesta sormenpään kokoisia riekaleita ja loput pikkusormen kynttä pienemmästä silpusta. Todennäköisesti siis luista koneellisesti eroteltua massaa, joka piilotetaan siihen punaoranssiin smegmaan, jota myös marinadiksi väitetään.

Ostin edullisesta ulkomaalaisen kauppaketjun myymälästä rasian, jonka kerrottiin sisältävän marinoimattomia broilerin paistileikkeitä. Lihat oli aseteltu paketiin niin, että ne näyttivät broilerin rintaleikkeestä paloitelluilta, priimalaatuiselta lihalta. Kotona selvisi totuus. Todennäköisesti lihat olivat eritelty jotenkin koneellisesti broilerin koivista. Palojen alapuoli oli repaleista mössöä, jossa oli vielä hieman luukalvoa ja rustoa jäljellä. Maku oli kamala.

Vielä menneiden aikojen muistelua:
Joskus oli ihan yleisesti saatavilla isoja rintaleikkeitä - siis niitä sellaisia, jossa on nahka ja luut jäljellä. Oikein hyvää materiaalia kotikokille. Hyvin harvinaista näinä päivinä. Samoin vuosia sitten broilerin luuttomat rintafileet olivat muhkeampia ja niissä oli mukana ns. sisäfile. Ei enää.
Molemmista edellämainituista oli toki tarjolla sekä marinoimattomat että marinoidut versiot.

Lisäksi oman, täysin epätieteellisen, muisteluni mukaan broilerin liha oli vielä 5 vuotta sitten suhteellisesti halvempaa kuin nyt. Tuntuu siltä, että nykyisin hyvä possunliha, mm. kassler ja jopa ulkofilee, ovat edullisempaa kuin broileri.

Tämä nykyinen "ohut" ja "ohuen ohut" -villitys on johtanut siihen, että mehevän kana- ts. broileripataruoan valmistaminen alkaa olla melkein mahdotonta.

Ja niistä loputtomista erilaisista "suikale" -määreellä varustetuista siipikarjasilppupakkauksista en edes jaksa enää pahemmin nillittää. Olemmeko me kuluttajat niin saamarin laiskoja, että emme viitsi vaatia kunnon lihaa, jonka voi itse leikata haluamaansa käyttötarkoitukseen sopiviksi. Mikä on tämän kehityksen jatkumo? Syödäänkö jatkossa valmista tahnaa Piltti- tai Bona -purkista!

Lopuksi; monet reseptit edelleen puhuvat kanasta, mutta kanaa ei ole saanut perusketjumarketeista vuosiin - aina vain tätä surkeaa taloushanhea.

Jauhelihakeitto - Makkarakeitto

Tässä tulee kaksi reseptiä kerralla. Makkarakeitto ja jauhelihakeitto eroavat mun reseptiikassa toisistaan vain tuon pääraaka-aineen osalta. Kumpikin on ollut perheen suosikkiruokaa aina. Tällä ohjeella syntyy liki täysi 5 litran kattilallinen maukasta arkiruokaa. Juuresten määrä on viitteellinen, säädä sopivat tai mieleiset suhteet makusi mukaisiksi. En kuitenkaan suosittele jättämään mitään mainituista juureksista pois. Näistä syntyy keiton liemen mahtava maku. Eipä tule mieleen yhtäkään keittoa jossa pääideana ei olisi liemi ja sen täyteläinen aromi!

Ainekset:

• n. 800 gr perunaa
• n. 400 gr porkkanaa
• n. 300 gr lanttua
• n. 300 gr mukulaselleriä
• n. 300 gr palsternakkaa
• 1 purjosipuli
• kourallinen persiljaa
• (ruohosipulia)
• (lipstikkaa eli rohtoliperiä)
• (1 tl tomaattipyreetä)
• 1 - 2 laakerinlehteä
• 1 - 2 lihaliemi- tai kasvisliemikuutiota
• Suolaa
• Pippuria
• 6 -10 kpl Kokonaisia maustepippurimarjoja
• (jauhettua paprikaa tai chilijauhetta tai piripiriä)
• Muutama tippa Tabascoa
• Voita
• Öljyä
• Vettä, tarpeen mukaan. Noin 1,5 - 2 litraa
• n. 400 gr naudanjauhelihaa - tai 1 kokonainen HK:n Sininen lenkkimakkara

Operaatio:

Kuori ja kuutio juurekset lusikkaruokailuun sopiviksi paloiksi. Laita teräskattilaan pari-kolme ruokalusikallista voita ja suurinpiirtein vastaava määrä öljyä. Kun voi-öljyseos vaahtoaa, laita mukaan laakerilehdet ja ropsaus rouhittua mustapippuria. Kuuma rasva herättää mausteiden aromit tehokkaasti. Kaada kattilaan perunoita lukuunottamatta muut juureskuutiot ja kypsentele muutaman minuutin koko ajan sekoitellen ja varoen ruskistumista. Tässä vaiheessa voi lisätä hieman tomaattipyreetä, se syventää makua hieman ja tuo väriä liemeen. Kaada kuuma vesi kattilaan, lisää kokonaiset pippurit ja liemikuutiot. Itse suosin yhtä lihaliemikuutiota ja yhtä kasvisliemikuutiota. Anna kiehua hiljalleen poreillen 5 - 10 minuuttia. Lisää sitten perunat joukkoon.

Persiljan varret kannattaa leikata heti aluksi erittäin pieneksi hakkelukseksi ja lisätä liemeen heti alkuvaiheessa. Antaa hyvän aromin liemeen. Persiljan lehdet voi jättää vähän karkeammaksi hakkeluksesi. Ne lisätään keittoon vasta muutama minuutti ennen tarjoilua. Jos käsillä on ruohosipulia ja/tai lipstikkaa, myös ne lisätään loppuvaiheessa persiljan kanssa mukaan. Lipstikkaa on harmittavan harvoin tarjolla kaupoissa. Kaikenmaailman thaibasilikaa ja mizunaa kyllä on hyllyssä, mutta ei mahtavan aromikasta lipstikkaa, perkele!

Käsittele purjo. Poista purjon ylimmät, kovat ja ehkäpä kuivahtaneetkin yläosan lehdet. Purjon valkoinen osa on parasta, mutta kyllä vihreeäkin saa mennä mukaan reilusti. Halkaise purjo pitkittäissuunnassa ja huudo lehtikerroksien väliin kasvamisen aikana jäänyt hiekka/multa pois huolella. Viipaloi puolikkaat parimilliksiksi siivuiksi. Lisää keittoon.

Paista jauheliha vähässä rasvassa kypsäksi. Jätä jaukkari noin pikkusormenpään kokoisiksi möykyiksi. Jos jaukkarin paistaa ihan pikku muruiksi, ne tuntuvat häviävän soppaan ihan totaalisesti. Mausta liha hyvin varovasti suolalla ja paprikajauheella (tai chilijauheella). Lisää keittoon samoihin aikoihin purjon kanssa.
Mikäli rakentelet makkarakeittoa, niin ainoa oikea ratkaisu on käyttää perinteistä HK:n sinistä. Kuutio makkara ja paista pannulla vähässä rasvassa niin että makkarakuutiot ottavat vähän väriä. Myös makkaraa kannattaa maustaa hieman tuolla paprikajauheella. Jotkut kuulemma lisäävät makkarakuutiot keittoon ilman esipaistamista. En suosittele. Paistamaton lenkki imee itseensä keiton lientä ja makkaran rakenne muuttuu pesusienimäiseksi mössöksi. Siis paista ensin!

Kertauksena rakentelujärjestys:

1. Ensin juureskuutiot ilman perunoita, freesaus rasvassa n. 3 - 5 min
2. Kiehuva vesi kattilaan
3. Mausteet kattilaan (myös persiljan varret) - keittelyä n. 5 - 10 min
4. Perunat kattilaan - keittelyä n. 10 min
5. Purjot ja lihat kattilaan
6. Keittelyä n. 10 min, tai tarkista kypsyys juureksista
7. Maista ja tarkista suolaisuus - lisää tarvittaessa suolaa (ja mahdollisesti pari tippaa Tabascoa)
8. Persiljat (ja muut maustevihannekset kattilaan). Sekoita hyvin
9. Kansi päälle, sammuta lieden levy, anna hautua vähintään vartin verran.

Syö hillitysti ja jätä loput huomiseksi, silloin se on vielä parempaa kun maut saavat tasaantua rauhassa. Näkkileipää kaveriksi.

Pizzapannari

Yleensä en välitä väkinäisistä yhdistelmistä, eli ns. “fuusioruoasta”. Mansikkaviipaleet eivät toimi salamileivällä, tämäkin on nähty ja koettu.  Tämä resepti kuitenkin toimii! Tässä on vain yksi esimerkki. Täytteitä voi toki vaihdella omien mieltymysten mukaisesti. Pieni varoitus on kuitenkin paikallaan. Jos liioittelet kasvislisukkeiden määrää, on vaarana että paistoksen rakenne kärsii. Pannaritaikina ei jaksa kantaa suurta määrää (kosteita) kasvislisukkeita, vaan hajoaa palasiksi. Silloin syöminen ei ole enää kivaa. Eikä kaunista.

Ainekset:

• 8 dl maitoa (punaista)
• 4 dl vehnäjauhoa
• 3 munaa
• 400 gr nautajauhelihaa
• Voita
• Öljyä
• 1 sipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• 3 tomaattia
• Pieni tölkki herkkusieniviipaleita
• 150 - 200  gr juustoraastetta
• Kuivattuja yrttejä maun mukaan: oreganoa, basilikaa, provencen yrtit -seosta
• Suolaa
• Mustapippuria

Operaatio:

Tee ensin pannaritaikina. Kaada maito kulhoon. Sekoita siihen ensin jauhot, sitten munat. Mausta suolalla ja pippurilla. Käytän sekoittamiseen sähkövatkainta niin homma käy näppärästi eikä tassut tahmaannu.
Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki reilussa voin jä öljyn seoksessa. Lisää pannulle jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Rasvaahan oli reilusti mukana? Sitä tarvitaan taikinassa.  Kaada seos pannaritaikinaan ja sekoita hyvin.

Viipaloi tomaatit ohuelti. Laita viipaleet lävikköön tai siivilään tai johonkin josta voit ravistella liian kosteuden hittoon. Mausta varovasti suolalla, pippurilla ja yrteillä. Valuta myös herkkusieniviipaleet. Ja kaikki mahdollisesti käyttämäsi kasvistäytteet niin että niistä ei irtoa rakennetta heikentävää kosteutta liikaa.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille. Asettele taikinapohjalle tomaatti- ja herkkusieniviipaleet. Tuikkaa n. 220 asteiseen uuniin n. 5 - 8 minuutiksi. Kun pinta on hieman kiinteytynyt, lisää pinnalle juustoraaste. Kypsennä vielä n. 20 - 25 minuuttia.

Anna jäähtyä hetken aikaa. Syö pois. Aika mukavaa, maku melkein kuin pizzaa mut silti pannarin olemus! Kevyempi versio syntyy ilman juustoa, mutta kukapa sitä keveyttä hakee...

Perunarieskat - perinneleivonnaisia!

Muistan hämärästi että kotona joskus muori teki perunarieskoja. Ne syötiin läpiminä, runsaan voisulan kiillottamina. Mutta silloin ei käytetty leikkeleitä lisukkeina. Olikohan syynä “köyhyys” vai joku mulle käsittämätön traditio?

Jostakin syystä tämä tuli mieleen kun aterialta jäi iso kasa perunamuusia syömättä. Aivot toimivat oudosti. Resepti on hyvin yksinkertainen ja lopputulos maukas. Näin se sujui tällä kertaa:

Ainekset:

• n. 6 dl valmista perunamuusia 
• n. 3.5 dl vehnäjauhoa
• n. kourallinen puurohiutaleita
• 1 muna
• maitoa, muutama tilkka
• voisulaa, pari-kolme ruokalusikallista taikinaan. Runsaasti voiteluun
• suolaa
• valkopippuria, hyvin vähän

Operaatio:    

Ensin muutama kommentti. Jauhojen käyttö, niiden määrä ja laatu, jakavat mielipiteitä niin että niistä saisi oppiriidan milloin tahansa. Jos kiinnostut variaatiosta, niin nettiä troolaamalla saat vaihtoehtoja niin paljon että selkeys katoaa. Itse tyydyin ihan tavallisiin vehnäjauhoihin ja niitä täydensin kourallisella neljän viljan Nalle -puurohiutaleilla. Toimi ainakin minulla.
 
No niin. Sekoita jauhot (ja hiutaleet) perunamuusiin. Itse rouhin hiutaleita kourassani hieman hienojakoisemmaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valkopippuri ei ole pakollinen, mutta ihan pieni määrä antaa makuun syvyyttä. Lisää muna ja voisula. Sekoittele. Ohenna tarvittaessa maidolla. Oman kokemukseni mukaan ohennusta tarvitaan. Taikinasta tulee karkeahko, hieman käsiin tarttuva massa.

Laita leivinpaperiarkki uunipellille. Lätki taikinaa käsin tai kauhalla sopiviksi kasoiksi, tästä määrästä tulee 8 - 10 pienen kämmenen kokoista rieskaa. Tasoittele taikina melko litteäksi.

Tuikkaa 250 asteiseen uunin. Paista n. 25 minuuttia.

Ota pois uunista ja voitele heti runsaalla voisulalla.

Anna jäähtyä hetki - syö pois mieleisien leikkeleiden kanssa. Palvikinkku toimii mahtavasti.

Ensikokeilun jälkeen olen tehtyt pottumuusia ihan käsittämättömän ison setin aterialle. Näin varmistuu se, että seuraavana päivänä saa näitä rieskoja!