Briam eli kreikkalainen kasvispaistos

Briam on perinteinen kreikkalainen kasvispaistos. Ei ihan niin tunnettu resepti kuin moussaka tai stifado tai juvetsi. Ainakin Santorinilla tätä paistosta on useimpien tavernojen ruokalistalla. Noloa tässä on se, että en ole milloinkaan syönyt Briamia missään Santorinin tavernoissa, vaikka olen syönyt niissä vuosien mittaan varmaan parisataa ateriaa. Syitä on monia. Joskus suurin syy oli asennevamma: kun kerran ollaan ravintolassa niin syödään kunnon ruokaa - siis lihaa tai kalaa, eikä kasviksia. Tänä kesänä tarkoitus oli maistaa jonkin laadukkaan rantatavernan kuten El Grecon tai Syrtakin tai Alismarin Briamia, mutta taas jäi kokematta. Kun loman viimeisinä hetkinä muistin Briamin, sitä ei ollut tarjolla juuri siinä tavernassa jossa istuimme.

Joten täytyy tehdä itse! Kokeilin tällä reseptillä heti kotiin palattuani, oikein hyvää. Tulee jäämään vakioreseptiksi mun keittiössä.

Ainekset:

• 8 isoa tomaattia
• 1 munakoiso (n. 300 - 400 gr)
• 1 Kesäkurpitsa (n. 300 - 400 gr)
• 4 isohkoa perunaa
• 1 - 2 vihreää paprikaa
• 1 - 2 punasipulia
• 2 - 4 valkosipulin kynttä
• Oliiviöljyä
• Punaviinietikkaa
• n. 1 rkl sokeria
• Suolaa
• Mustapippuria
• Oreganoa, basilikaa (kuivattu on OK, jos tuoretta ei ole käsillä)
• Persiljaa
• (Minttua)
• Kaprista
• n. 150 gr fetajuustoa

Operaatio:

Tähän hommaan tarvitaan matala, laakea vuoka. Ehkä n. 35 X 30 cm ja n. 10 cm syvä. Liian syvässä vuoassa kasvikset kypsyvät epätasaisesti ja toisaalta matalassa isossa uunipannussa maut eivät kohtaa toisiaan vaan ainekset pääsevät kuivahtamaan.

Pese vihannekset, kuori perunat ja viipaloi kaikki melko tasakokoisiksi siivuiksi. Jos kammoat tomaatin sitkeitä kuorisuikaleita, niin voit toki kaltata ja kuoria myös tomaatit. Itse en viitsi. Punasipulin puoliksi ja puolikaat parimilliksiksi siivuiksi. Hakkaa valkosipulin kynnet pieniksi paloiksi. Silppua tuoreyrtit jos käytät tuoreita. No, persilja ainakin pitää olla tuoretta (ja ehkä minttu). Murustele fetajuusto.

Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä. Lado vuoan pohjalle ensiksi kerros tomaattiviipaleita, n. puolet tomaateista. Ala rakentaa muista kasviksista kerroksia vuokaan. Laita mausteita (sokeri, suola, pippuri ja kuivayrtit) ja tuoreyrttejä ja valkosipulihakkelusta joka kerroksen väliin kohtuullisesti. Muutamia kapriksia joka väliin. Roiski tippoja punaviinietikkaa jokaiseen väliin, yhteensä korkeintaan 2 - 3 ruokalusikallista. Säästä noin kolmasosa persiljasilpusta viimeistelyyn.  Viimeiseksi kerrokseksi paistoksen pintaan loput tomaattisiivut.

Valuta koko komeuden päälle tasaisesti noin desin verran hyvää oliiviöljyä.

Peitä vuoka foliolla ja laita se 200 asteiseen uuniin (ylä- ja alalämpö päällä). Anna paistua n. tunnin verran tai vähän reilu tunti. Poista folio, kääntele kasviksia ja jatka paistamista vielä toinen tunti. Tämän jälkeen lisää ruoan pinnalle loppu persiljahake ja murusteltu fetajuusto ja muutamia kapriksia. Palauta uuniin pariksi minuutiksi. Kun feta lämpeää lyhyesti, se säilyttää rakenteensa mutta luovuttaa hieman suolaisuudestaan kasviksiin ja mehevoittää makua. Anna makujen tasaantua ennen tarjoilua vartin verran uunista poistamisen jälkeen.

Hyvää maalaisleipää kaveriksi.

Kokeilin minttuisaa jugurttikastiketta tämän kanssa. Melko turhaan. Briamin maku ja koostumus riittävät yksistään mainioksi ateriaksi.

Tein minttu-jugurttikastikkeen tähän tapaan:
n. 2 desiä paksua maustamatonta jugurttia (partaäijää...)
1 iso rkl Colman'sin minttutiivistettä
Muutama tippa sitruunamehua
suolaa
hiukan valkopippuria

Hyvä idea, mutta ensikertaa tuota minttusäilykettä kokeillessani laitoin sitä ihan liikaa, joten tässä  homma ei toiminut. Vahva mintunaromi peitti Briamin herkkien kasvisten maut. Mutta jossakin muussa yhteydessä tämä lisuke voisi toimia kunhan vain osaan säätää mintun määrän kohtuulliseksi.

Minttutiiviste

Edellämainittuja yrttejä etsiessäni löysin mielenkiintoisen minttusäilykkeen.
Santorinilla Kamarissa on yksi, kylän mittapuulla isohko market -tyyppinen kauppa. Meikäistä pienehköä perus-K-markettia vastaava kooltaan. Satunnaiset turistit käyttävät kauppaa aika vähän, lähinnä paikailliset ostavat sieltä normaalit arkituotteet.

Tämä on Brittiläisen Colman's yhtiön tuote, eli ei siis mitään tekemistä kreikkalaisen mausteiden kanssa. Mutta näytti niin houkuttelevalta että oli pakko hankkia. Hakattua tuoreminttua erittäin tiiviisti säilöttynä viinietikkaan sokerin ja suolan kanssa. Hintakaan ei ollut paha, muistaakseni vajaa 3 euroa. Tarkistin netistä hinnan briteissä, Tescon verkkokaupassa hinta yksi punta! Saakohan tätä mistään suomessa?

Ensimmäisen kerran testasin tätä kun tein jugurttipohjaisen kastikkeen Briamin seuraksi. Tämä on todellakin tiivistettyä kamaa! Laitoin yhden ruokalusikallisen minttua reilun 2 dl:n jugurttiannokseen, muiden mausteiden kera. Tuli aivan liian voimakas mintunaromi!

Toisella kertaa korvasin tällä tuoreen mintun Tabboulehissa. Nyt onnistui! Isoon salaattiannokseen pari ruokalusikallista toi juuri oikean mintun aromin persiljan ja muiden mausteiden rinnalle.

Testailu jatkuu...

Kannattava ostos.

Yrttejä Kamarista

Yritt ja muut satunnaiset ruokatarvikkeet ovat nyttemin ainoat tuliaiset joita itselleni Santorinlta itselleni hankin. Kuivatut yrttimausteet ovat huikean edullisia verrattuna hintoihin suomessa. Esimerkiksi 50 gr tölkki kuivattua tinjamia maksaa Santorinilla n. 2 euroa, vastaavasti suomessa alle 10 gr pikku pussi maksaa lähes saman verran.


Tällä kertaa mukaan osui seuraavanlainen valikoima yrttejä:

• Salviaa
• Laakerinlehtiä
• Basilikaa
• Timjamia
• Viherminttua

Näiden lisäksi sain lahjaksi hotellin omistajala, Marthalta ison pussillisen kuivattua villioreganoa, joka on käsittääkseni poimittu Profitis Iliakssen ja Mesa Vounon rinteiltä Kamarin lähistöltä.

Ja tietysti kapriksia. Aiemmin väitin että kaprikset ovat halpoja Santorinilla. Se oli harhaa. Saarella kasvaneet ja säilötyt kaprikset ovat kohtalaisen arvokkaita ja ne ovatkin brandätty turistituotteiksi. Mutta ovatpa ne ihan helkkarin aromikkaita verrattuna kotoisiin markettien pikkupurkeissa myytäviin  kapriksiin. 200 gramman purkki Santo Factoryn pakkaamia kapriksia maksoi 3.45 eur. Isompi, nimetön n. 400 gr tölkki jonkun paikallisen käsityöläisen pakkaamia ja säilömiä vastaavanlaisia kapriksia maksoi puolestaan 7,95 eur. Ostin myös pienen purkin kapriksen lehtiä, joita käytän salaateissa tai annosten koristelussa. Hintaa en muista, mutta saatavuus on pääasia!

Viipaleperunat uunissa

Näppärä idea lohkoperunoiden vaihtoehdoksi!

• 1 kg perunoita, kiinteähkö lajike
• Öljyä
• Suolaa
• Pippuria
• Kuivattuja yrttejä

Pese perunat huolella harjaamalla. Ei tarvitse kuoria. Leikkaa reilun sentin vahvuisiksi siivuiksi. Päätypalat voi hylätä tässä hommassa tyystin. Peruna on edullista. Huudo viipaleet hyvin ja anna kuivahtaa.

Sekoita öljyyn mausteet. Suolan ja pippurin lisäksi hienonnan hieman kuivattua timjamia ja rosmariinia.

Santa Maria -tuotemerkin maustevalikoimassa on "Perunamauste" -niminen sekoitus. Mausteseos sisältää mm. sipulia, valkosipulia, paprikaa, sarviapilaa, korianteria, kurkumaa, fenkolia jne. Kiva punaoranssi väri. Laitan usein myös tätä pienen ripsauksen joukkoon.

Kaada mausteöljy perunaviipaleille ja anna maustua tunnin tai parinkin verran.

Levitä viipaleet leivipaperille uunipellillä. Uuniin 225 astetta, paistelua n. 30 min. Tarkkaile tulosta välillä ettei käry käy.

Kuivattuja tomaatteja, rucolaa, spagettia

Kevään kunniaksi vähän kevyempi, mutta silti maukas pastaresepti.

Muutamia vuosia sitten tuli hetkeksi muotiin tuoreiden tomaattien kuivaaminen uunissa liki täysin rusinaksi tai puolikuivaksi. Itse en innostunut täysin kuivaksi uunittamiseen, mutta puolikuivat ovat mukavia. Paljon tämän helpompaa ei homma voisi olla - halkaistaan kirsikkatomaatit (tai miniluumutomaatit) kahtia ja asetellaan uunipannulle leivinpaperin päälle. Mausteita ja öljyä kaveriksi. Sitten uuniin niin pitkäksi aikaa kun omasta mielestä sopiva rakenne on syntynyt.

Kosteutta menettäessään tomaattien maku tiivistyy ja aromiin tulee hieman lisää makeutta. Noin 3 - 4 tunnissa 100 asteisessa uunissa valmistuu tähän pastaideaan soveltuvat tomaatit.

Ainekset:

• 500 gr miniluumutomaatteja (tai kirsikka-)
• reilu desi oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• muutama valkosipulin kynsi
• suolaa
• mustapippuria
• reilu kourallinen rucolaa, ehkä n. 100 gr
• spagettia
• parmesaaniraastetta

Operaatio:

Kuten sanottu - halkaise tomaatit ja laita ne uunipellille. Rouhi hieman suolaa ja pippuria päälle. Uunin lämpö 100 astetta. Kiertoilmauuni on tässä hommassa parempi, mutta tavallisellakin uunilla pärjää. Jätä uunin luukku hieman raolleen, jotta kosteus haihtuu nopeammin. Laita vaikka kauha tai joku soveltuva värkki luukun väliin. Anna kuivua uunissa n. 2 tuntia.

Hakkaa valkosipulin kynnet hyvin pieneksi rouheeksi, sekoita sipuli öljyyn. Levitä valkosipuliöljy tomaateille. Riivi timjamin oksista lehdet ja lisää nekin tomaattien seuraan. Kuivaa taas n. 1,5 - 2 tuntia. Jätä pieni kasa timjamin lehtiä tarjoiluvaiheeseen.

Hanki sellaista rucolaa, jossa on pehmeät varret. Jos ei löydy, niin leikkaa kovat varren osat pois. Siis varren osat - ei Warren - vaarin vanhan Wartburgin varaosat eivät liity tähän hommaan lainkaan.

Keitä pasta sopivaan kypsyyteen suolalla maustetussa vedessä.

Valuta pasta, kaada se tarjoiluastiaan ja sekoita mukaan lämpimät tomaatit öljyineen. Lisää joukkoon rucola ja hieman timjamin lehtiä. Ruokaillessa rouhi annoksiin vielä parmesaania.

Siinäpä annos, jossa italian värit; Punaiset tomaatit, valkoinen pasta, vihreä rucola.

Kanaa Marengon tapaan

Tätä mahtavaa pataruokaa muistelin tuota aiemmin vuodattamaani broileriraivoa kirjoitellessani.

Tyylikäs ja maukas kanapata, josta koko perheemme tykkää kovasti. Ihmettelin aikoinaan, kuinka molemmat tyttäreni pitivät tästä jo ihan nuorina kouluikäisinä pikkupimuina. Sisältäähän tämä elementtejä joita kakarat joskus karsastavat; sieniä, sipulia, viiniä.

Ensimmäisen reseptini tähän pataruokaan luin "Ruutukokki" -keittokirjasta yli 20 vuotta sitten. Selkeä ohje. Lähes jokaisessa lähteessä, jossa tämä resepti annetaan, kerrotaan myös Napoleoniin liittyvä tarina. Tarina sinänsä ei taida olla paikkaansa pitävä.

Mutta näin se menee: Vuonna 1800 Napoleonin armeija soti Itävallan armeijaa vastaan nykyisen pohjois-Italian alueella sijaitsevan Spinetta Marengon kylän lähistöllä. Napoleonin jengi voitti niukasti. Voittoisan tappelun jälkeen oli tietysti nälkä. Napoleonin kokki - Dunand nimeltään -  yritti löytää köyhästä ja sodan runtelemasta kylästä raaka-aineita sotaretken köyhdyttämiin varastoihinsa. Paljon ei löytynyt; kana, muutama rapu, munia, tomaatteja, valkosipulia. Näistä kokki kehitteli pikaisesti säveltelemällä jonkinlaisen aterian. Napoleon piti kovasti Dunandin viritelmästä ja vaati tätä ruokalajia sittemin aina sotaretkien päätteeksi.

Tosin tämä Dunand -kokki ei edes ollut tuohon aikaan vielä Napon palveluksessa. Ja osaa hänen "löytämistään" raaka-aineista ei tuolloin käytetty tai edes tunnettu Marengon seuduilla. Mutta ihan kiva legenda ja tietysti tästäkin liikuu monenlaisia versioita.

Keittokirjoista ja netistä löytyy hillitön määrä erilaisia muunnoksia tästä reseptistä. Eroja on sekä raaka-aineissa, valmistus- ja tarjoilutavoissa.

Tutkin huvikseni ison kasan aidoksi tai alkuperäisiksi mainostettuja Kana Marengo -reseptejä. Raaka-aineiden määrä ja variaatio on aika huikea.
Esimerkkejä:
Kanaa (tietysti), Tomaatteja, Kananmunia, Ravunpyrstöjä, Tryffeleitä, Sipulia, Valkosipulia, Sieniä, Oliiveja, Paahdettua leipää, Erilaisia yrttejä, Valkoviiniä...

Ei noita kaikkia edellämainittua toki samassa reseptissä missään ole yhtäaikaisesti, mutta lista olkoon esimerkkinä variaatioista. Alkuperäisin valmistustapa lienee ollut jotain tämän suuntaista: kana paistetaan ja haudutetaan sipulien, tomaatin, yrttien ja viinin seoksessa. Vaaleat leipäviipaleet paahdetaan rasvassa, munat paistetaan yhdeltä puolelta. Lautaselle asetellaan leipä, jonka päälle paistettu muna. Rinnalle kanaa ja paistolientä. Muna-leipä yhdistelmä koristellaan viinissä keitetyillä ravunpyrstöillä. Ollaan siis aika kaukana nykyisen kaltaisesta pataruoasta, joka tarjoillaan tyypillisesti keitetyn riisin kera.

Marengon kylän nimi liittyy myös toiseen reseptiin kokkailun historiassa, on olemassa nimittäin sellainenkin ruokalaji kuin "Vasikkaa Marengo". En tiedä, liittyykö tähän mitään erityistä tarinaa vai onko tämä vasikanlihasta tehty pataruoka vain yksi haarautuma tuosta vanhasta Kana Marengo -reseptistä. Itseasiassa minun nykyisin käyttämäni resepti muistuttaa enemmän tuota Vasikkaa Marengo -reseptiä kuin alkuperäistä Kana Marengo -tarinan ruokalajia. Nykyisin hyvin harvoin Kana Marengo -reseptissä on enää edes mainintaa munista, leivästä ja ravuista.

Mutta näin minä yleensä tämän teen - 

Ainekset:

• Paksuja broilerin rintafileitä n. 800 gr
• 10 - 12 pikkusipulia (shalottisipuli on myös OK)
• n. 200 gr herkkusieniä (tuoreita tai tölkkikamaa)
• 3 - 4 valkosipulin kynttä
• 400 gr tomaattimurskaa
• 3 dl kuivaa valkoviiniä
• Kanaliemikuutio
• 3 rkl vehnäjauhoa
• Oliiviöljyä
• Voita
• Suolaa
• Mustapippuria
• Oreganoa
• Timjamia
• Sitruunamehua
• Persiljaa

Operaatio:

Leikkaa broilerin rintafileet melko reilunkokoisiksi paloiksi. Pyörittele palat suolalla ja pippurilla maustetussa vehnäjauhossa. Ruskista kananpalat voin ja öljyn seoksessa. Siirrä isoon pataan. Huudo paistinpannu viinitilkalla ja lisää pataan.

Kuori pikkusipulit. Jos käytät tuoreita herkkusieniä, niin leikkaa ne puolikkaiksi tai neljänneksiksi. Pienet tölkkiherkkusienet voi jättää kokonaisiksi. Ruskista kokonaiset pikkusipulit ja sienet kevyesti myös voi-öljy seoksessa. Lisää ne pataan. Jos käytit purkkisieniä, niin huuhdo pannu sienipurkin liemellä ja lisää sekin pataan.

Seuraavaksi pataan viini, tomaattimurska, pieneksi hakattu valkosipuli, kuivatut yrtit (oregano ja timjami) ja kanaliemikuutio. Hauduttele liedellä miedolla lämmöllä kypsäksi, noin tunti - puolitoista tuntia. Mausta suolalla, mustapippurilla ja tilkalla sitruunamehua. Lisää lopuksi silputtu persilja.

Tarjoile irtonaisen, keitetyn riisin kanssa. Keitetyt perunat tai nauhapasta ovat myös OK, mutta jotenkin tuo riisi on luontevampi vaihtoehto.

Ehkä vihreää salaattia ja rapeakuorista vaaleaa leipää.

Broileriraivo - Setä nillittää!

"Nillitys – rasittava saarnaaminen elämän vähemmän merkittävistä yksityiskohdista – kuuluu vapaan yhteiskuntamme perustavanlaatuisiin oikeuksiin." 

Minua on viiksettänyt jo kauan kauppojen (ja tietysti teollisuuden) liiallinen "tuotekehittely" broilerinlihan suhteen. Vajaa pari viikkoa sitten v...tuksen vati läikkyi yli niin, että saarnasin asiasta Facebookissa, Twitterissä, tuottajan asiakaspalvelussa ja nyt viimein tässä blogissani.

Ostin lähimarketista Karinieman ohuen ohuita broilerin filepihvejä. Tarjoushinta paketille taisi olla 3,99 eur/400 gr. Ohessa kuva. Jos näitä joku ilkeää sanoa pihveiksi, samalla logiikalla minua voi kutsua hoikaksi maratoonariksi. Kuten tuolla SoMe -kanavissa totesin, mielestäni näille oikeampi termi olisi "siipikarjan teurasjäteriekaleita".

Tämäkö pihvi?

Kävin Kariniemen asiakaspalvelun kanssa seuraavanlaisen sähköpostikeskustelun:

Palaute : 

Myyntipakkauksessa sanotaan että nämä ovat pihvejä. Kuvasta selviää että liha muistuttaa teurasjäteriekaleita. Kaikki paketissa olleet olivat samankaltasia, jotkut vielä surkeampaa silppua kuin tämä esimerkki. Pidän sanaa "pihvi" harhaanjohtavana pakkausmerkintänä. 

Kariniemen vastaus:

Kiitos lähettämästäsi palautteesta. Pahoittelen, että tuotteemme ei ole ollut laatutavoitteidemme mukainen ja on aiheuttanut sinulle pettymyksen. 
Mielellämme selvittäisimme antamasi laatupalautteen ja tämän vuoksi pyytäisin ystävällisesti lähettämään meille sähköpostilla kuvan tuotteesta ja laatuvirheestä, mikäli se vielä on mahdollista. Palautteesi liitteenä ei ollut kuvaa. Käsittelemme palautteen mahdollisimman pian. Hyvityksenä virheestä lähetän sinulle tuotehyvityskortin postissa. 

Seuraavat puolenkymmentä viestiä koskivat tuota "puuttuvaa" kuvaa. Ainakin oman sähköpostini mukaan kuvaliite oli aina mukana, mutta kaikenlaista voi sattua bittiavaruudessa. Lähetin pari kertaa ihan normaalin käynnykkäkameralla otetun .jpg -formaatissa olleen kuvan, mutta asiakaspalvelu ei saanut sitä auki. Viimein lähetin kuvan useammassa formaatissa. Lienevät saaneet viimein kuvan esiin kun mitään ei enää heistä kuulunut.

Muutaman päivän kuluttua postissa saapui 12 euron arvoinen lahjakortti heidän tuotteisiinsa. Siitä kiitos. Samoin kuin melko nopeasta asian käisttelystä - Kiitos!

Viestintä oli aika kliinistä, mutta menetteli. Huvittavinta mielestäni on se, että missään vaiheessa kukaan ei kertonut, ovatko nämä ohuen ohuet broilerin filepihvit aina tällaista silppua, vai oliko kyseessä tuotevirhe. 

Tämä yksittäinen tapaus on vain pieni esimerkki broilerituotteiden alennustilasta. Seuraavaksi pari esimerkkiä tältä talvelta muista kuin edellämainitun valmistajan tuotteista:

Ostin samaisesta vakiomarketistani paremman puutteessa rasian marinoituja broilerisuikaleita. Kotona pesin marinadin pois. Paljastui, että lihat koostuivat yhdestä n. peukalon kokoisesta palasta, kourallisesta sormenpään kokoisia riekaleita ja loput pikkusormen kynttä pienemmästä silpusta. Todennäköisesti siis luista koneellisesti eroteltua massaa, joka piilotetaan siihen punaoranssiin smegmaan, jota myös marinadiksi väitetään.

Ostin edullisesta ulkomaalaisen kauppaketjun myymälästä rasian, jonka kerrottiin sisältävän marinoimattomia broilerin paistileikkeitä. Lihat oli aseteltu paketiin niin, että ne näyttivät broilerin rintaleikkeestä paloitelluilta, priimalaatuiselta lihalta. Kotona selvisi totuus. Todennäköisesti lihat olivat eritelty jotenkin koneellisesti broilerin koivista. Palojen alapuoli oli repaleista mössöä, jossa oli vielä hieman luukalvoa ja rustoa jäljellä. Maku oli kamala.

Vielä menneiden aikojen muistelua:
Joskus oli ihan yleisesti saatavilla isoja rintaleikkeitä - siis niitä sellaisia, jossa on nahka ja luut jäljellä. Oikein hyvää materiaalia kotikokille. Hyvin harvinaista näinä päivinä. Samoin vuosia sitten broilerin luuttomat rintafileet olivat muhkeampia ja niissä oli mukana ns. sisäfile. Ei enää.
Molemmista edellämainituista oli toki tarjolla sekä marinoimattomat että marinoidut versiot.

Lisäksi oman, täysin epätieteellisen, muisteluni mukaan broilerin liha oli vielä 5 vuotta sitten suhteellisesti halvempaa kuin nyt. Tuntuu siltä, että nykyisin hyvä possunliha, mm. kassler ja jopa ulkofilee, ovat edullisempaa kuin broileri.

Tämä nykyinen "ohut" ja "ohuen ohut" -villitys on johtanut siihen, että mehevän kana- ts. broileripataruoan valmistaminen alkaa olla melkein mahdotonta.

Ja niistä loputtomista erilaisista "suikale" -määreellä varustetuista siipikarjasilppupakkauksista en edes jaksa enää pahemmin nillittää. Olemmeko me kuluttajat niin saamarin laiskoja, että emme viitsi vaatia kunnon lihaa, jonka voi itse leikata haluamaansa käyttötarkoitukseen sopiviksi. Mikä on tämän kehityksen jatkumo? Syödäänkö jatkossa valmista tahnaa Piltti- tai Bona -purkista!

Lopuksi; monet reseptit edelleen puhuvat kanasta, mutta kanaa ei ole saanut perusketjumarketeista vuosiin - aina vain tätä surkeaa taloushanhea.

Jauhelihakeitto - Makkarakeitto

Tässä tulee kaksi reseptiä kerralla. Makkarakeitto ja jauhelihakeitto eroavat mun reseptiikassa toisistaan vain tuon pääraaka-aineen osalta. Kumpikin on ollut perheen suosikkiruokaa aina. Tällä ohjeella syntyy liki täysi 5 litran kattilallinen maukasta arkiruokaa. Juuresten määrä on viitteellinen, säädä sopivat tai mieleiset suhteet makusi mukaisiksi. En kuitenkaan suosittele jättämään mitään mainituista juureksista pois. Näistä syntyy keiton liemen mahtava maku. Eipä tule mieleen yhtäkään keittoa jossa pääideana ei olisi liemi ja sen täyteläinen aromi!

Ainekset:

• n. 800 gr perunaa
• n. 400 gr porkkanaa
• n. 300 gr lanttua
• n. 300 gr mukulaselleriä
• n. 300 gr palsternakkaa
• 1 purjosipuli
• kourallinen persiljaa
• (ruohosipulia)
• (lipstikkaa eli rohtoliperiä)
• (1 tl tomaattipyreetä)
• 1 - 2 laakerinlehteä
• 1 - 2 lihaliemi- tai kasvisliemikuutiota
• Suolaa
• Pippuria
• 6 -10 kpl Kokonaisia maustepippurimarjoja
• (jauhettua paprikaa tai chilijauhetta tai piripiriä)
• Muutama tippa Tabascoa
• Voita
• Öljyä
• Vettä, tarpeen mukaan. Noin 1,5 - 2 litraa
• n. 400 gr naudanjauhelihaa - tai 1 kokonainen HK:n Sininen lenkkimakkara

Operaatio:

Kuori ja kuutio juurekset lusikkaruokailuun sopiviksi paloiksi. Laita teräskattilaan pari-kolme ruokalusikallista voita ja suurinpiirtein vastaava määrä öljyä. Kun voi-öljyseos vaahtoaa, laita mukaan laakerilehdet ja ropsaus rouhittua mustapippuria. Kuuma rasva herättää mausteiden aromit tehokkaasti. Kaada kattilaan perunoita lukuunottamatta muut juureskuutiot ja kypsentele muutaman minuutin koko ajan sekoitellen ja varoen ruskistumista. Tässä vaiheessa voi lisätä hieman tomaattipyreetä, se syventää makua hieman ja tuo väriä liemeen. Kaada kuuma vesi kattilaan, lisää kokonaiset pippurit ja liemikuutiot. Itse suosin yhtä lihaliemikuutiota ja yhtä kasvisliemikuutiota. Anna kiehua hiljalleen poreillen 5 - 10 minuuttia. Lisää sitten perunat joukkoon.

Persiljan varret kannattaa leikata heti aluksi erittäin pieneksi hakkelukseksi ja lisätä liemeen heti alkuvaiheessa. Antaa hyvän aromin liemeen. Persiljan lehdet voi jättää vähän karkeammaksi hakkeluksesi. Ne lisätään keittoon vasta muutama minuutti ennen tarjoilua. Jos käsillä on ruohosipulia ja/tai lipstikkaa, myös ne lisätään loppuvaiheessa persiljan kanssa mukaan. Lipstikkaa on harmittavan harvoin tarjolla kaupoissa. Kaikenmaailman thaibasilikaa ja mizunaa kyllä on hyllyssä, mutta ei mahtavan aromikasta lipstikkaa, perkele!

Käsittele purjo. Poista purjon ylimmät, kovat ja ehkäpä kuivahtaneetkin yläosan lehdet. Purjon valkoinen osa on parasta, mutta kyllä vihreeäkin saa mennä mukaan reilusti. Halkaise purjo pitkittäissuunnassa ja huudo lehtikerroksien väliin kasvamisen aikana jäänyt hiekka/multa pois huolella. Viipaloi puolikkaat parimilliksiksi siivuiksi. Lisää keittoon.

Paista jauheliha vähässä rasvassa kypsäksi. Jätä jaukkari noin pikkusormenpään kokoisiksi möykyiksi. Jos jaukkarin paistaa ihan pikku muruiksi, ne tuntuvat häviävän soppaan ihan totaalisesti. Mausta liha hyvin varovasti suolalla ja paprikajauheella (tai chilijauheella). Lisää keittoon samoihin aikoihin purjon kanssa.
Mikäli rakentelet makkarakeittoa, niin ainoa oikea ratkaisu on käyttää perinteistä HK:n sinistä. Kuutio makkara ja paista pannulla vähässä rasvassa niin että makkarakuutiot ottavat vähän väriä. Myös makkaraa kannattaa maustaa hieman tuolla paprikajauheella. Jotkut kuulemma lisäävät makkarakuutiot keittoon ilman esipaistamista. En suosittele. Paistamaton lenkki imee itseensä keiton lientä ja makkaran rakenne muuttuu pesusienimäiseksi mössöksi. Siis paista ensin!

Kertauksena rakentelujärjestys:

1. Ensin juureskuutiot ilman perunoita, freesaus rasvassa n. 3 - 5 min
2. Kiehuva vesi kattilaan
3. Mausteet kattilaan (myös persiljan varret) - keittelyä n. 5 - 10 min
4. Perunat kattilaan - keittelyä n. 10 min
5. Purjot ja lihat kattilaan
6. Keittelyä n. 10 min, tai tarkista kypsyys juureksista
7. Maista ja tarkista suolaisuus - lisää tarvittaessa suolaa (ja mahdollisesti pari tippaa Tabascoa)
8. Persiljat (ja muut maustevihannekset kattilaan). Sekoita hyvin
9. Kansi päälle, sammuta lieden levy, anna hautua vähintään vartin verran.

Syö hillitysti ja jätä loput huomiseksi, silloin se on vielä parempaa kun maut saavat tasaantua rauhassa. Näkkileipää kaveriksi.

Pizzapannari

Yleensä en välitä väkinäisistä yhdistelmistä, eli ns. “fuusioruoasta”. Mansikkaviipaleet eivät toimi salamileivällä, tämäkin on nähty ja koettu.  Tämä resepti kuitenkin toimii! Tässä on vain yksi esimerkki. Täytteitä voi toki vaihdella omien mieltymysten mukaisesti. Pieni varoitus on kuitenkin paikallaan. Jos liioittelet kasvislisukkeiden määrää, on vaarana että paistoksen rakenne kärsii. Pannaritaikina ei jaksa kantaa suurta määrää (kosteita) kasvislisukkeita, vaan hajoaa palasiksi. Silloin syöminen ei ole enää kivaa. Eikä kaunista.

Ainekset:

• 8 dl maitoa (punaista)
• 4 dl vehnäjauhoa
• 3 munaa
• 400 gr nautajauhelihaa
• Voita
• Öljyä
• 1 sipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• 3 tomaattia
• Pieni tölkki herkkusieniviipaleita
• 150 - 200  gr juustoraastetta
• Kuivattuja yrttejä maun mukaan: oreganoa, basilikaa, provencen yrtit -seosta
• Suolaa
• Mustapippuria

Operaatio:

Tee ensin pannaritaikina. Kaada maito kulhoon. Sekoita siihen ensin jauhot, sitten munat. Mausta suolalla ja pippurilla. Käytän sekoittamiseen sähkövatkainta niin homma käy näppärästi eikä tassut tahmaannu.
Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki reilussa voin jä öljyn seoksessa. Lisää pannulle jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Rasvaahan oli reilusti mukana? Sitä tarvitaan taikinassa.  Kaada seos pannaritaikinaan ja sekoita hyvin.

Viipaloi tomaatit ohuelti. Laita viipaleet lävikköön tai siivilään tai johonkin josta voit ravistella liian kosteuden hittoon. Mausta varovasti suolalla, pippurilla ja yrteillä. Valuta myös herkkusieniviipaleet. Ja kaikki mahdollisesti käyttämäsi kasvistäytteet niin että niistä ei irtoa rakennetta heikentävää kosteutta liikaa.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille. Asettele taikinapohjalle tomaatti- ja herkkusieniviipaleet. Tuikkaa n. 220 asteiseen uuniin n. 5 - 8 minuutiksi. Kun pinta on hieman kiinteytynyt, lisää pinnalle juustoraaste. Kypsennä vielä n. 20 - 25 minuuttia.

Anna jäähtyä hetken aikaa. Syö pois. Aika mukavaa, maku melkein kuin pizzaa mut silti pannarin olemus! Kevyempi versio syntyy ilman juustoa, mutta kukapa sitä keveyttä hakee...

Perunarieskat - perinneleivonnaisia!

Muistan hämärästi että kotona joskus muori teki perunarieskoja. Ne syötiin läpiminä, runsaan voisulan kiillottamina. Mutta silloin ei käytetty leikkeleitä lisukkeina. Olikohan syynä “köyhyys” vai joku mulle käsittämätön traditio?

Jostakin syystä tämä tuli mieleen kun aterialta jäi iso kasa perunamuusia syömättä. Aivot toimivat oudosti. Resepti on hyvin yksinkertainen ja lopputulos maukas. Näin se sujui tällä kertaa:

Ainekset:

• n. 6 dl valmista perunamuusia 
• n. 3.5 dl vehnäjauhoa
• n. kourallinen puurohiutaleita
• 1 muna
• maitoa, muutama tilkka
• voisulaa, pari-kolme ruokalusikallista taikinaan. Runsaasti voiteluun
• suolaa
• valkopippuria, hyvin vähän

Operaatio:    

Ensin muutama kommentti. Jauhojen käyttö, niiden määrä ja laatu, jakavat mielipiteitä niin että niistä saisi oppiriidan milloin tahansa. Jos kiinnostut variaatiosta, niin nettiä troolaamalla saat vaihtoehtoja niin paljon että selkeys katoaa. Itse tyydyin ihan tavallisiin vehnäjauhoihin ja niitä täydensin kourallisella neljän viljan Nalle -puurohiutaleilla. Toimi ainakin minulla.
 
No niin. Sekoita jauhot (ja hiutaleet) perunamuusiin. Itse rouhin hiutaleita kourassani hieman hienojakoisemmaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valkopippuri ei ole pakollinen, mutta ihan pieni määrä antaa makuun syvyyttä. Lisää muna ja voisula. Sekoittele. Ohenna tarvittaessa maidolla. Oman kokemukseni mukaan ohennusta tarvitaan. Taikinasta tulee karkeahko, hieman käsiin tarttuva massa.

Laita leivinpaperiarkki uunipellille. Lätki taikinaa käsin tai kauhalla sopiviksi kasoiksi, tästä määrästä tulee 8 - 10 pienen kämmenen kokoista rieskaa. Tasoittele taikina melko litteäksi.

Tuikkaa 250 asteiseen uunin. Paista n. 25 minuuttia.

Ota pois uunista ja voitele heti runsaalla voisulalla.

Anna jäähtyä hetki - syö pois mieleisien leikkeleiden kanssa. Palvikinkku toimii mahtavasti.

Ensikokeilun jälkeen olen tehtyt pottumuusia ihan käsittämättömän ison setin aterialle. Näin varmistuu se, että seuraavana päivänä saa näitä rieskoja!

Aurajuustokiusaus

Tässäpä hieno ja aromikas ruoka. Ja vielä täysin kasvisruoka. Tosin ei mene läpi vegaani-ihmisille, sillä homma perustuu juuston, kerman ja voin tehoon. Perunan lisäksi siis. Pois rajautuvat täten myös rasvan ja hiilareiden kammoajat. Ja kiireiset kokkaajat. Mutta meille muille silkkaa herkkua.

Ainekset:

• Reilu kilo perunoita, joku yleislajike on ihan OK
• n. 300 gr Aurajuustoa (noin puolitoista paketillista)
• Voita
• 3 dl kermaa
• 2 dl vettä
• (jauhettua valkopippuria)

Operaatio:

Kuori perunat ja leikaa ne tulitikkumaisiksi suikaleiksi, n. 3 milliä kanttiinsa. Tai jotain sinnepäin. Pelkällä veitsellä tämä on aikalailla pitkäveteistä puuhaa, joten käytä mandoliinia tai muuta sopivaa vihannesleikkuria.

Huuhtele perunasuikaleet lävikössä kylmällä vedellä huolellisesti ja anna kuivahtaa hetken aikaa. Murustele Aurajuusto.

Paista pannulla perunasuikaleita pienissä erissä reilussa voissa niin että suikaleet muuttuvat hieman läpikuultaviksi ja raukeiksi. Kokemukseni mukaan tällainen perunamäärä vaatii 3 - 4 paistoerää jotta homma käy sujuvasti. Kerralla niitä ei saa sopimaan minkäälaiseen kotikäyttöiseen paistinpannuun. Erissä paistaminen on myös nopeampaa ja tuottaa tasalaatuisemman kypsyyden.

Laita perunat uunivuokaan ja levittele perunakerrosten väliin murennettu Aurajuusto tasaisesti. Jätä ohut kerros perunaa päällimmäiseksi. Sekoita kerma ja vesi ja kaada seos vuokaan.

Tähän ruokaan ei käytetä suolaa! Aurajuusto antaa riittävästi suolaisuutta ja makua, lisätty suola vain pilaisi hienon aromin. Ihan pieni määrä jauhettua valkopippuria sopii makuun, mutta ei ole välttämätön. Jos käytät pippuria, lisää sitä hivenen mukaan kerrosten väliin.

Pane kansi perunavuoan päälle ja laita 200 asteiseksi lämmitettyyn uuniin. Anna paistua 45 minuuttia. Pudota sen jälkeen uunin lämpö 150 asteeseen ja paistele vielä 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen kansi pois ja jatka paistamista ilman kantta vielä toiset 30 minuuttia. Tässä vaiheessa paistoksen pinta alkaa hivenen ruskistua ja perunat ovat sopivan kypsiä.

Anna hieman jäähtyä ennen tarjoilua, jotta maut tasaantuvat ja mahdollinen jäljelle jäänyt kosteys imeytyy paistokseen.

Ei välttämättä vaadi mitään liharuokaa rinnalleen. Viimeksi söimme tätä keitetyn parsakaalin ja keitettyjen, voilla ja rakuunalla aateloitujen porkkanalohkojen kanssa. Kyllä maistui. Mutta toimii yhtä loistavasti myös naudan ulkofilepihvin seuralaisena. Ja vaikkapa possun kasslerin kaverina.

Täytetyt suippopaprikat

Idea tähän reseptiin syntyi kaapissa olleiden satunnaisten ainesten ja Lidlissä olleen tarjouksen yhdistelmänä.

Perusainesten lisäksi jääkaapissa oli puoli nippua varsiselleriä. Varsiselleri myydään yleensä niin isossa nipussa ettei sitä yhteen ruokalajiin saa käytettyä. Tämä erä oli jäänyt viikonlopun kanakeittotarvikkeista ylimääräiseksi.

Jauhelihaakin oli kaapissa 400 gr paketti.

Muissa asioissa Lidlissä käydessäni huomasin että siellä oli erittäin edullinen tarjous suippopaprikoista. Puoli kiloa tosi isoja suippopaprikoita vain 1.99 €. Heti tuli mieleen että noitahan voisi täyttää jaukkari-kasvispaistoksella ja tuikata uuniin juustolla kuorrutettuna. Ostin kilon!

Pienen mietinnän jälkeen syntyi tällainen tulos:

Ainekset:

• 8 isoa punaista suippopaprikaa (n. kilon verran)
• 400 gr nautajauhelihaa
• 1 iso porkkana
• 4 varsisellerin vartta
• 1 sipuli
• 4 valkosipulin kynttä
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 2 - 3 dl Bulguria
• Kasvisliemikuutio
• Juustoraastetta, riittävästi
• Tabascoa
• Suolaa
• Mustapippuria
• Oreganoa
• Basilikaa

Operaatio:

Silppua kasvikset (sipulit, porkkana, selleri) pieniksi kuutioiksi. Hauduta kasviskuutiota kattilassa reilussa öljytilkassa niin, että ne kuullottuvat mutteivät ruskistu. Lisää joukkoon jauheliha ja paista seos kypsäksi. Kaada tomaattimurska mukaan. Mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä. Tabascoa maun mukaan, muutama tippa. Jätä hautumaan pienelle lämmölle.

Keitä toisessa kattilassa bulgur -jyvät miedossa kasvisliemessä lähes kypsäksi. Bulgur -paketin kyljessä on ohje. Noudata sitä, mutta lyhennä hieman kypsymistaikaa. Valuta bulgur siivilässä ja lisää jauheliha-kasvispaistoksen joukkoon. Hauduttele vielä hetki jos on tarpeen, tavoitteena on paksu, lusikoitava koostumus.

Valmistele paprikat täytteen hautumisen aikana. Huuhtele paprikat. Tee terävällä veitsellä yksi pitkä viilto kannasta lähes kärkeen saakka. Levitä tekemääsi viiltoa niin että pystyt poistamaan veitsellä siemenet ja valkoiset "tukirakenteet" paprikan sisältä. Käsittele varovasti, jotta tekemäsi viiltö ei repeä liikaa tai jopa halkaise paprikaa.

Täytä paprikat huolellisesti ihan täyteen kypsällä jauheliha-kasvispaistoksella. Lado täytetyt paprikat tiiviisti soveltuvaan uunivuokaan ja peittele reilulla juustoraasteella.

Lämmitä uuni 175 asteiseksi, paista paprikoita n. 20 - 30 minuuttia.

Ei kaipaa erityisiä lisukkeita aterialla - ehkä korkeitaan vihreää salaattia ja leipää.

Uudenvuoden aaton valkosipuliperunasalaatti

Nämä minun sesonkisidonnaiset reseptijulkaisuni tuppaavat olemaan totaalisen myöhässä. Mutta ompa sitten vajaa vuosi aikaa arvioida reseptin käyttökelpoisuutta seuraavaan sesonkiin. Ja toisaalta, voihan tätä syödä muulloinkin kuin vuodenvaihteessa.

Nyt siis vuorossa uudenvuoden aaton valkosipulinen perunasalaatti. Toki tässä blogissani perunasalaattiohjeita on jo useita, mutta aina variaatiolle tilaa löytyy, perunan ystävä kun olen. En muista mistä tämän reseptin alkuperäinen resepti on minulle tullut. Löysin vanhoista muistiinpanoistani tämän viimesyksynä, otsikkona oli "Seijan perunasalaatti". En kyllä tunne ketään Seijaa, jonka voisin yhdistää tähän asiaan. Muistilappuun oli kirjattu myös ensimäisen kokeilukerran ajankohta - 19. helmikuuta 2000. On tämä niin hyvää, että kannattaa tehdä useammin kuin 15 vuoden välein!

Kiinteät ainekset:

• 0,6 kg perunoita, keitettynä & kylmänä (esim. Asterix tai muu kiinteä lajike)
• 2-3 suolakurkkua, Myrttisen valkosipulisuolakurkku sopii parhaiten
• 1-2 Granny Smith omenaa
• 1 – 2 sipulia
• nippu ruohosipulia
• nippu persiljaa
• 1 pieni purkki kaprista

Kastikkeen ainekset:

• vajaa desi öljyä
• 2 ruokalusikallista punaviinietikkaa
• 0,5 desiä tomaattipyreetä
• 1 runsas rkl karkeaa Dijon -sinappia
• 2 – 4 valkosipulinkynttä
• suolaa
• valkopippuria
• (kuivattua rakuunaa)

Operaatio:

Tee ensi kastike ensin, jotta sen koostumus ja maut tasaantuvat kunnolla. Hakkaa valkosipulin kynnet erittäin hienoksi hakkelukseksi. Sekoita kaikki aineet hyvin keskenään ja laita viileään odottelemaan. Kastikkeesta tulee melko paksua, mutta niin on tarkoituskin!

Kuutio perunat, omenat, kurkut ja sipulit tasakokoisiksi, n. 2-3 senttisiksi kuutioiksi. No OK, sipuli voi olla vähän pienempää... Sipulille voi myös tehdä jäävesi-suola käsittelyn jos ne tuntuvat liian kirpeiltä. Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Kaada kastike salaattiin ja sekoita. Lopuksi sekoita hienoksi hakatut maustevihannekset (persilja & ruohosipuli) salaatin joukkoon. Nämä kannattaa tosiaan lisätä viimeiseksi, jotteivat ne pääse liisteröitymään liikaa kastikkeen vaikutuksesta.

Laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.

Tämä on erinomaisen maukas ja aromikas vaihtoehto majoneesi/kermaviilipohjaisille perunasalaateille. Kaunis punertava väri vihreiden maustevihannesten pilkuttamana on upea. Toimii hienosti hyvän bratwurstin ja/tai thyringin makkaran seurana.

Luumukermahyytelö

Joulukin meni ohi jo kuukausi sitten. Kahden hengen aikuistaloudessa joulu ei suuremmalti eroa normiviikonlopusta. Muutenkin joulu ruokajuhlana on menettänyt vähitellen merkitystään perheessämme viimeisen 10 vuoden aikana ja erityisesti lasten aikuistuttua.

Perinteiset joulueväät ovat raskaita ja niitä ei oikein kannata tehdä pieniä annoksia. Eineslaatikoita en suostu syömään. Palan perinteistä kinkkua voi toki ostaa kypsänä.

Mutta jouluteemainen jälkiruoka sentään kuuluu asiaan. Luumukermahyytelö on maukas, raikas ja silti jouluisen raskas jälkiruokaherkku. Lisäksi se on helppo valmistaa.

Ainekset:

• 5 dl kermaa
• 250 gr kuivattuja luumuja
• 5 liivatelehteä
• 3 tl vaniljasokeria (tai vastaava määrä vaniljauutetta pullosta)
• 2-3 rkl sokeria
• 4 cl tummaa rommia
• 2 cl sitruunamehua
• vettä

Operaatio:

Toki tässäkin voisi oikoa ja käyttää valmista luumusosetta jota joulunaikaan markettien hyllyt notkuvat. Mutta jotakin haastetta hommassa on kuitenkin oltava, joten luumuhilloke keitellään itse. Sitä paitsi jälkiruuan koostumuksesta tulee kiinnostavampaa kun siinä on pieniä luumupaloja sattumina joukossa.

Silppua kuivatut luumut veitsellä tai saksilla vajaa puolisenttisiksi kuutioiksi. Kasari tulelle ja luumusilppu sekä n. desi vettä kasariin. Hauduttele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, lisää sokeria maun mukaan, ehkä 2-3 ruokalusikallista. Lisää vettä varovasti jos näyttää että seos on liian jähmeää. Edelleen 10 minuuttia kypsentämällä aihiosta alkaa syntyä luumuhilloketta. Kaada joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua ja rommi. Hauduta edelleen hetki niin että rommi imeytyy hillokkeeseen ja alkoholi haihtuu (mutta maku jää). Anna hillokkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. (Myöhempiin koristelutarkoituksiin hillokkeesta kannattaa siirtää sivuun sen paksua lientä muutama lusikallinen.)

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta se vaniljasokerilla tai -uutteella. Liota liivatelehdet paketin ohjeen mukaan kylmässä vedessä ja liuota ne sitten tilkkaan kuumaa vettä. Sekoita kermavaahto, luumuhilloke ja liivateliuos varovasti keskenään. Kaada seos tarjoiluastiaan.

Tässä vaiheessa voi hieman koristella, jos siltä tuntuu. Tee lusikalla tai jotenkin hyytelön pintaan kaksi sisäkkäistä ohutta rinkiä säästämästäsi luumuhillokkeen liemestä. Vedä veitsen kärjellä hyytelön pintaan keskeltä aloittaen 5 - 6 säteittäistä vetoa niin että vedot risteävät tummien liemikehien kanssa ja pintaan muodostuu nätit kuviot. Tuikkaa hyytelökulho viileään hyytymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Tarjolle tuotaessa lisää koristeeksi muutamia (rommissa liotettuja) puolitettuja luumuja.

Syö pois Joulupukkia odotellessa.

Tulipa tässä mieleen, että tällä reseptillä voisi tehdä pääsiäsjälkkärin korvaamalla luumut kuivatuilla aprikooseilla ja rommin Metaxa -brandyllä... Ehkä

Munat ja pekoni

Olen huomannut että eniten epäonnistumisia ruuanlaitossa - ainakin minulle - sattuu yksinkertaisten perusjuttujen parissa. Vaikka reseptissä ei olisikaan monia eri aineksia ja valmistusvaiheita, on uskomattoman helppoa (ja typerää) kuvitella, että puuha ei vaatisi lainkaan suunnittelua ja tarkkuutta.

Munat ja pekoni on sellainen perustaito jossa ei pitäisi olla mogaamisen mahdollisuutta, mutta ilman huolellisuutta ja kertausta tässäkin aamiaisklassikossa moni seikka voi mennä pieleen.

Jo pelkästään munien ja pekonin paistaminen eri pannuilla niin, että ne ovat yhtäaikaa tarjoiluvalmiina, sopivan kypsinä ja rakenteeltaan oikeanlaisina, on hyvin haasteellista. Samalla pannulla yhtäaikaa niitä ei kannata edes yrittää valmistaa oikeastaan lainkaan.

Pekonin paistaminen tuo käryä ja rasvaroiskeita. Tarkkaavaisuus ja aika ei tahdo riitää pekonin paistoon ja munien kypsyyden tarkkailuun samanaikaisesti.

Ratkaisun avaimet ovat siinä, että pekonit tuikataan uuniin jolloin ne kypsyvät sopiviksi ilman erityistä säätämistä. Aika ja tarkkaavaisuus säästyvät munien paiston onnistumiseen.

Normaalinälkäisen aikuisen sunnuntaiaamun ravinnon tarpeeseen sopiva annos on 3 munaa ja 1 paketti (170 gr) HK:n amerikan pekonia (+ tarvittavat lisukkeet). Eli kahdelle 6 munaa ja 2 pakettia pekonia.

Olen treenannut pekonin uunittamista muutaman kerran ja nyt alkaa löytyä mieluisa tapa suoriutua hommasta:

• Laita uunipellille arkki leivinpaperia
• Erottele pekonisiivut irti toisistaan ja levitä ne vieri viereen paperille
• Uunin lämmöksi n. 170 astetta
• Paista n. 25 - 30 minuuttia

Melko matala lämpötila ja pitkähkö aika takaavat sen, että liiallinen kosteus haihtuu pekonisiivuista ja niistä tulee mukavan rapeita. Ei käryä, ei rasvaroiskeita, ei stressiä.

Seuraavaksi munat pekonin paistumisen aikana!
Munien kunnollisesta paistamisesta ei selviydy ilman aitoa voita. Vaikka käytössä olisi millainen ostoskanavien ihmepinnoitettu taikapannu, niin rasvaa tarvitaan maun vuoksi ja käsittelyn helpottamiseksi.

Vaiheet:

• Lieden levy täysille ja pannu liedelle
• Voita pannulle vähintään pari reilua ruokalusikallista
• Anna voin sulaa ja vaahdota hetken
• Riko munat nopeassa tahdissa pannulle jotta ne kypsyvät mahdollisimman samanaikaisesti 
• Vähennä lämpö lieden levyltä n. asteikon puoliväliin
• Erottele munia lastalla hieman toisistaan jotta tuloksena ei ole yksi yhteen paistunut valkuaislevy
• Mausta hillitysti hyvälaatuisella suolalla ja rouhitulla mustapippurilla
• Peitä pannu kannella. Tai foliolla, jos riittävän suurta kantta ei ole käytettävissä.
• Tarkkaile kypsyyttä ravistamalla pannua, jotta näet keltuisen liikkeestä halutun kypsyyden. Itse pidän juuri ja juuri hyytynestä, mutta silti pehmeästä keltuaisen koostumuksesta.

Yleisin virhe on jättää levy täysille koko operaation ajaksi. Tuloksena on sitkeä, jopa palanut valkuainen. Toinen virhe on kypsentäminen ilman kantta, tällöin kypsyminen on epätasaista. Kannen alla tulos on mehevä ja keltuainen saa kevyen "paistohunnun" ylleen joten juoksevaksi jätetty keltuainen pysyy koossa valumatta. Kolmas, kohtalokas erhe on yrittää selviytyä paistamisesta ilman voita tai jopa ilman mitään rasvaa. Mutta missään tapauksessa EI öljyä EIKÄ kevytlevitteitä tähän hommaan. Munien paistaminen molemmilta puoliltaan ei ansaitse edes virheen statusta - brutaalia touhua.

Paistettu tomaatti keventää sopivasti tätä mainiota aamiaisannosta. Halkaise tomaaatit vaakasuunnassa, mausta leikkauspinta suolalla, mustapippurilla ja mahdollisesti jollakin mieleisellä kuivatulla yrtillä. Laita tomaatit pekonien kanssa samalle uunipellille pekonin kypsymisen loppuvaiheessa n. 10 minuutiksi.

Vahvaa kahvia, tuoremehua ja hyvää leipää - ehkä juustoa. Mestareiden aamiainen!