Viime viikolla oli Pimun ja Rouvan syntymäpäivä. Sattumalta samana päivänä molemmilla. Tapojemme mukaan arvoimme päivätolkulla mihin haluaisimme mennä syömään ja juhlistamaan ja nauttimaan. Käytännön syistä siirsimme ravintolareissun viikonlopulle - ja sunnuntaille, mikä oli pienehkö erhe sillä sunnuntaina moni kiinnostava ruokapaikka on kiinni.
Päädyimme sittenkin alkuperäisideaamme. Pimu ei ole käynyt originaalissa texmex -paikassa (siis Kasarmikadun Cantina Westissä) joten päätimme suunnistaa sinne. Itsekään en ole käynyt paikassa moneen vuoteen, joten nyt oli hyvä päivittää tilanne. Syystä tai toisesta ainakin itse kaipasin kunnon annosta pihvilihaa.
Palvelu oli ennallaan - ihan ystävällistä mutta hieman kiireisen ja etäisen oloista. Sunnuntai iltapäivänä paikka oli niin täysi (ainakin tarjoilijan mukaan) että sovimme vain kadunpuoleisen aulan pöytään. No, ei siinä mitään suurempaa ongelmaa ollut. Itse olisin mieluummin mennyt "peremmälle" jossa on hieman avarampaa.
Naiset halusivat alkupaloiksi sormiruokaa:
- Jalapenos de Lucky Luke - Friteerattuja jalopenoja juustotäytteellä ja creme fraichea.
- Aros de Cebolla de Pablo - Friteerattuja sipulirenkaita ja Rhode Island - kastiketta.
Molemmat annokset saivat kehuja, joskin jalopenot olivat kuulemma liian tulisia. Annokset olivat melko runsaat, frittitaikina maukasta eikä liian rasvaista.
Keiton ystävänä päädyin itse katkaravuilla höystettyyn kookos-kasviskeittoon:
- Sopa de Coco y Verduras Con Camarones
Keitto oli todella maukasta ja paksua koostumukseltaan - sipulia, porkkanaa, paprikaa, katkiksia! Aluksi hieman epäilemäni kookos sopi oikein hyvin mukaan, eikä tullut liian vahvasti läpi maussa.
Pääruuat valittiin perinteisesti. Mulle ja Rouvalle lihaa, Pimulle kanaa.
- Carne de la Revolucion - härän ulkofileepihvi, jalopenovoita, guacamolea, Talon Salsaa ja maissintähkä.
- Carne de Toro - Härän entrecôtea, papu – kasvishöystöä, tequila - pähkinävoita ja lohkoperunoita.
- Burritos Especiales - Juustokuorrutettu vehnätortilla, kanaa, creme fraichea, guacamolea ja salaattia.
Valitsemani Carne de Toron voi valita 250 g, 500 g, tai 750 g pihvillä - Viissatanen meni yllättävän kevyesti! Liha oli perushyvää, paistettu toivomallani tavalla eikä entrecoten tyypillinen rasva-jänne biitti ollut häiritsevä. Tosin ihmettelin hiukan kun yhden järeä pihvin sijasta tarjottin kaksi varttikiloista. Olisi ollut kivempaa vuoleskella isoa lihakimpaletta. Papu-kasvishöystö yllätti positiivisesti, tomaattinen yrittikastike oli hyvin tasapainossa. Lohkoperunat puolestaan olivat hieman liian pehmeitä. Kaiken kaikkiaan hyvin odotukset täyttävä annos. Ja odotuksekin taisivat olla kohdallaan tälläkertaa, joten kokemus oli miellyttävä.
Pihvin kanssa nautin punkkua, jonka valitsit ihan täysin nimen perusteella: Fat Bastard Syrah. Voimakkaan makuinen viini, jossa tanniinit olivat hyvin hallussa - mukava pyöreys.
Muutama vuosi sitten tuli muotiin kasata pihviannokset siten, että perunat tai muut höysteet laitetaan keskelle lautasta ja lihat pinon päällimmäiseksi. Ei hyvä.
Eräs tuttavani sanoi että tarjoilutapa muistuttaa koiran annossa; kaikki eväät päällekkäin kaukaloon, ja koeta selvitä! En pidä tästä tavasta, pidän selkeydestä jossa annos on aseteltu segmenteittäin lautaselle. Cantina West mukaan lukien lähes kaikki ketjuravintolat ja laadukkaiksikin mainitut grilliravintolat pinoavat noita "koiranannoksia" - milloinkohan muoti muuttuisi...
Rouva ja Pimu olivat myös tyytyväisiä annoksiinsa. En kysellyt yksityiskohtia, mutta paluumatkalla Pimu sanoi että "tonne mennään uudestaan". Ei varmaan hänkään pettynyt.
