Italiansalaatti

Italiansalaatti on mahtavaa. Tuntuu jotenkin siltä, että tämä mainio ja  ruokaisa salaatti on jäänyt einesmaineensa varjoon. Lidl myy joskus varttikilon rasiaa halvimmillaan alle eurolla, siis 99 sentillä.

Itse tekeminen palkitsee. Einessalaattien säästeliäästi käytetyt, halvat raaka-aineet uivat majoneesivellissä. Kotona valmistaminen takaa raikkaan lopputuloksen joka palauttaa uskon italiansalaatin maittavuuteen

Ainekset:

• n. 250 gr kypsää spagettia pätkittynä
• 250 gr kinkkua
• 3 isohkoa porkkanaa
• 1 iso tlk herneitä
• 2 maustekurkkua
• 10 cm pätkä tuorekurkkua
• 1 omena (Granny Smith tai vastaava hapahko lajike)

Kastike:

• 2 dl majoneesia
• 2 dl kermaviiliä
• 1 - 2 rkl Dijon sinappia
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• Sitruunamehua
• Valkopippuria
• Suolaa

Operaatio:

Kuten aina salaattihommissa, tässäkin tapauksessa kastike kannattaa tehdä ensin, jotta maut ehtivät tasaantua. Sekoita ainekset keskenään huolellisesti. Helppo homma.

Pätki spagetti raakana noin tulitikun mittaisiksi pätkiksi ja keitä kypsäksi. Siis sopivan napakaksi, "al dente", niin kuin ulkomaalaiset asian ilmaisevat.
Leikkaa porkkanat myös tikuiksi ja keitä kypsäksi. Kurkut ja omenat samaan muotoon. Tölkkiherneet voi jättää alkuperäiseen muotoonsa, pyöreiksi.
Kinkkukin tikuiksi. Keittokinkku sopii parhaiten miedon makunsa ansiosta tähän reseptiin. Lidl'n valikoimassa on Onderhäuser Premium Ham -säilykekinkkua. Oikein laadukasta ja kohtuullisen edullista. Käytän sitä yleensä aina salaateissa.

Valuta säilykeherneistä neste huolella. Valuta myös maustekurkut, jottei niiden etikkainen mausteliemi pääse hallitsemaan makua ja ohentamaan salaatin varsinaista kastiketta. Sekoita ainekset keskenään ja lisää kastike joukkoon tasaisesti. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Väitän, että tämän herkun nauttimisen jälkeen et kovin helposti tyydy kaupan valmiseen einessalaattiin.

Peruna-artisokkasalaatti

Peruna-artisokkasalaattia ja tuplamaustettua possun sisäfileetä

Tämänkin idea on saatu Sikke Sumarin "Rakastan ruokaa" -kirjasta.

Silloin kun tekee mieli hieman erilaista perunasalaattia, keitän reilusti perunoita yhdelle aterialle ja säästän loput tätä varten. Parasta tulee uusista perunoista, mielellään kiinteähköstä siikli -lajikkeesta. Juhannusaattona ostin kolme litraa uusia perunoita joista iso-osa nautittiin perinteisten lisukkeiden kera. Silti pottuja jäi reilusti salaatin laadintaan.

Ainekset:

• Kypsiä, kylmiä uusia perunoita tarpeen mukaan
• Öljyyn säilöttyjä artisokanpäitä
• Iso punasipuli, tai pari pienempää
• Pari reilua ruokalusikallista kapriksia
• Persiljaa

Kastike:

• Oliiviöljyä tai artisokkien säilykeöljyä purkista
• Valkoviinietikkaa
• 1 valkosipulin kynsi
• Reilu teelusikallinen Dijon -sinappia
• Suolaa
• Mustapippuria

Kirjasin ainekset tarkoituksella ilman tarkkoja määriä. Säädä tilanteen mukaan. Karkeasti voisi sanoa että 2/3-osaa perunaa ja 1/3-osa artisokkaa on aika hyvä suhde. Muut sitten edellisten lisäksi. 

Operaatio:

Kastikkeen teossa noudatetaan normaalin vinaigretten sääntöjä, eli 4 osaa öljyä, 1 osa viinietikkaa. Valkosipuli erittäin pienenä hakkeluksena kastikkeeseen. Normaali sileä Dijon -sinappi on OK, mutta itse suosin tässä sitä karkeaa versiota jossa on kokonaisia sinapinsiemeniä. Sekoita kastike hyvin ja anna makujen tasaantua sillä aikaa kun silppuat muut salaatin ainekset.

Lohko perunat peukalonpään kokoisiksi paloiksia, artisokan päät suurinpiirtein samaan kokoon. Tällä kertaa minulla oli reilusti perunoita joten käytin 2 tölkkiä artisokkaa. Tosin ennakkovalmisteluissa ostin vahingossa purkin veteen säilöttyä artisokkaa joten piti hankkia vielä erikseen öljyyn säilöttyä kamaa. Eipä tullut liian öljyistä salaattia.

Perunat ja artisokka ovat maultaan hienoja ja mietoja joten sipulin kanssa on syytä olla varovainen ettei sipulin kirpeys pääse hallitsevaksi. Sipulin aromin taittamiseen on yksinkertainen keino: leikkaa sipuli salaattiin soveltuviksi paloiksi, laita ne pieneen kulhoon ja rouhi suolaa päälle. Lisää kylmää vettä niin että sipulit peittyvät, seikota hieman ja anna liota 5- 10 minuuttia. Maku ja rakenne säilyvät hyvinä, mutta hyökkäävä kirpeys on poissa. Valuta sipulit ja lisää ne perunoiden ja artisokkien joukkoon. Kaprikset mukaan kokonaisina ja suurin osa persiljasta silputtuna.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Kaada kastike päälle ja sekoita hyvin. Muutamaksi tunniksi jääkaappiin maustumaan. Tarjoiluvaiheessa lisää vielä loput persiljasta pinnalle.

Grillattua makkaraa tai lihaa ja hyvää leipää kaveriksi. Hieno kesäateria!

Kesäkaalipata

Kesäkaalipata on kuin kaalilaatikkoa mutta maukkaampaa, raikkaampaa ja kevyempää. Alkukesästä uusien perunoiden odotus vie joskus huomion muilta uusilta kevään vihanneksilta. Rouvani ansiosta olen oppinut odottamaan kesän ensimmäistä kaalisatoa innolla. Ihan vain tämän yksinkertaisen reseptin ansiosta.

Ainekset:

• n. 1,5 kg tuoretta kesäkaalia (2 kerää, ehkä)
• 400 gr nautajauhelihaa
• 1 iso sipuli
• pari uutta porkkanaa
• pieni kourallinen riisiä
• suolaa
• jauhettua valkopippuria
• kuivattua meiramia
• vettä
• (kasvisliemikuutio)
• voita lihan paistamiseen ja uunipadan voiteluun

Operaatio:

Lohko kaalinkerät 4 osaan ja suikaloi lohkot hyvin ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet suureen kattilaan, lisää n. puoli litraa vettä (ja liemikuutio). Kiehauta hetki. Kaalisuikaleet menettävät nestettään ja tilavuus hupenee ainakin puoleen alkuperäisestä. Älä keitä ihan veltoksi mössöksi!

Ruskista jauheliha voissa, mausta suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla meiramilla.

Leikkaa porkkanat ohuiksi lanteiksi.

Voitele uunipata kevyesti voilla, kasaa kaalisilppu, porkkanat ja kypsä jauheliha kerroksittain pataan. Kaalia ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ripottele kerroksien väliin hieman raakaa riisiä. Riisi tukevoittaa ruokaa hieman ja imee itseensä liiallisen nesteen. Lisää hieman kaalin keitinlientä pataan, aika varovaisesti sillä kaalista irtoaa nestettä vielä uunissakin. Tavoitteena ei ole sakea keitto, vaan mehevä pataruoka.

Anna hautua n. 200 asteisessa uunissa ilman kantta n. 45 minuuttia. Uunituksen jälkeen laita kansi päälle ja anna makujen tasaantua vielä vartti ennen ruokailua.

Talvista kaalilaatikkoa kammoavien lajitovereiden kannattaisi unohtaa ennakkoluulot ja maistaa tätä herkkua.
On myös hyvin edullinen ruoka, etenkin sitten kun kaalin ensisadon riistohinnoittelu on ohitettu.

Tuplamaustettu possunfile

Sikke Sumarin "Rakastan ruokaa" -kirja (WSOY, 2003) on osoittautunut yllättäen oivaksi reseptien lähteeksi. Muutama ohje on jäänyt vakiokäyttöön keittiössäni.

Juhannukseksi syntyi tuplamaustettu porsaanfile.

n. 1 kg porsaan sisäfilettä (2 kpl)

Mausteseos:

• suolaa
• muustapippuria
• valkosipulin kynsi
• rosmariinina
• salviaa
• chilipippurijauhetta

Marinadi:

• 1 dl öljyä
• 4 rkl viinietikkaa
• tilkka vettä
• valkosipulin kynsi
• pieni shalottisipuli
• persiljaa
• 2 rkl kaprista
• suolaa 
• mustapippuria.

Operaatio:

Tee ensin marinadi. Hakkaa valkosipuli, kaprikset ja muutama persiljan oksa hyvin pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan n. vuorokaudeksi. Seikoittele välillä.

Tee mausteseos kuiva-aineista vaikkapa morttelissa tai tehosekoittimessa. Poista fileistä kalvot ja rasva terävällä veitsellä. Hiero mausteseos fileiden pintaan.
Ruskista maustetut fileet runsaassa voissa joka puolelta. Paista ruskistettuja fileitä 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Anna fileiden jäähtyä, kääri vaikka folioon ja laita jääkaappiin maustumaan seuraanvaan päivään saakka.
Hyvissä ajoin ennen tarjoamista leikkaa fileet noin puolen sentin siivuiksi ja kaada marinadi viipaleille. Anna maustua vielä vähintään tunnin verran.

Maustamiseen ja marinointiin käytettiin paljon aineksia ja aikaa. Älä jätä hyödyntämättä huippuherkullista, sakeaa marinadia joka jää lihavadille. Dippaa siihen laadukasta, vaaleaa leipää. Aivan taivaallisen maukasta.

Erittäin helppo resepti vaikka vaatiikin operointia parina päivänä. On aivan mahtavan hyvää ja monikäyttöistä; uusien perunoiden kanssa, leivän päällisenä, salaatin kera.

Karjalanpaisti

Karjalanpaisti on yksi niistä ruokalajeista johon ei paljon reseptiä tarvita. Tosin minulla meni vuosia aikaa ennenkuin uskoin, että valmistustapa on ratkaiseva jotta saan aikaiseksi Rouvaani ja itseäni miellyttävän lopputuloksen. Alkuvaiheessa ensimmäinen ja ratkaiseva virheeni oli käyttää liikaa nestettä, toinen moga oli se että en malttanut käyttää tarpeeksi aikaa hauduttamiseen. Olin toki lapsena nähnyt kuinka äitimuorin sukulaistalouksissa karjalanpaistia haudutettiin leivinuunin jälkilämmössä liki puoli vuorokautta. Mutta eipä nuo opit jääneet kunnolla mieleen.

Kotikokkailu-urani alkuvaiheessa -80-90 -lukujen taitteessa uskoin liikaa silloisiin keittokirjoihin, joiden laatijat ilmeisesti säätivät reseptinsä kiireisille kotirouville tavoitteenaan aterian nopea valmistuminen. Ruotsalaistaustainen "Ruutukokki" oli minulle selkeytensä ja monipuolisuutensa ansiosta tärkeä kirja alkeita opetellessa. Muuten mainio kirja neuvoo karjalanpaistin valmistusajaksi 2 tuntia 200 asteessa. Ei onnistu. Lämpötila on puolitettava ja aika tuplattava. Hosumalla ei saa aikaan laatua. Lisäksi kirjan resepti ei neuvo paahtamaan lihoja ensin kuivassa, kuumassa uunissa ennen nesteen lisäämistä. Muissakin liharuokaresepteissä "Ruutukokin" ohjeilla sain aikaan sitkeän lopputuloksen.

Karjalanpaistia sanotaan usein tyypilliseksi suomalaiseksi ruokalajiksi. Mikä tästä sitten tekee erityisen suomalaista? Sekö, että maustaminen on hyvin varovaista. Vai se, että kun sotien jälkeen karjalaisevakot tarjoilivat muille heimoille juhlapäivinä lihapottiaan ja muut nimesivät sen karjalanpaistiksi? Reseptien alkuperän pohtiminen voi olla hauskaa, mutta karjalanpaistin kohdalla pohdinta ei paljon sivistä. Samankaltaista pitkään haudutettua lihapataa on tehty kauan ja laajalti. Reseptin yleismaailmallisuus ei kuitenkaan alenna hyvintehdyn paistin herkullisuutta.

Näinkin yksinkertaisessa ruokalajissa variaatioita on runsaasti. Yhteinen piirre on vain se, että paistissa tulee olla runsaasti erilaisia lihoja, yleensä vähintään raavasta ja possua. Miksei myös hirveä tai lammastakin. Yllättävän usein kehoitetaan käyttämään sisäelimiä (maksaa, munuaista) lihan lisäksi. Olen joskus saanut syötäväkseni paistia, jossa oli edellämainittuja sisäelimiä mukana enkä erityisemmin nauttinut kokemuksesta.

Seuraavassa minun tapani tehdä karjalanpaisti:

Ainekset:

• n. 800 gr naudanpaistia (ulko- tai kulmapaistia, kun haluat päästä helpolla) 
• n. 800 gr rasvaista sianlihaa (kassleria)
• 6 keskikokoista sipulia
• 2 porkkanaa
• 4 laakerinlehteä
• 10-12 kpl kokonaisia musta- ja maustepippurinmarjoja
• suolaa
• vettä
• (lihaliemikuutio)

Operaatio:

Vasemmalta: Sytkäri, possu, nauta.
(huom. tulentekovälineitä ei vahingoitettu kuvaustilanteessa)

Pilko lihat n. tikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Nykyisin on vaikeaa löytää perinteistä puista (tai edes pahvista) tikkuaskia, joten käytä mittayksikkönä Colt -sytkäriä, ks. kuva. Tai pilko ihan näppituntumalla.

Joskus mieleni tekisi tehdä todella iso annos paistia ja käyttää hyvää luista naudan lapaa tai kylkeä. Makuun saisi enemmän syvyyttä. Se vaatisi konsultaatiota lihamestarilta, markettien tiskeiltä on muuten turha etsiä luista ruhonosaa. Meidän on opetettu liialliseen helppouteen. Syödessäkin joutuisi räpeltämään enemmän luita varoessaan. Syöjät järkyttyisivät.

Kuori ja lohko sipulit neljänneksiksi. Kuoritut porkkanat paksuhkoiksi kiekoiksi.

Kasaa lihakuutiot isoon uunipataan rasvaisimmat possukuutiot päällimmäiseksi. Lämmitä uuni n. 250 asteiseksi. Paahda lihoihin sopivan tumma paistopinta kuivassa uunissa. Sekoita välillä jotta palat paahtuvat tasaisesti. Kokemukseni mukaan tähän kuluu n. puoli tuntia. Kiehauta vesi ja liuota halutessasi lihaliemikuutio veteen. Laita sipulilohkot, porkkanat ja mausteet lihojen lomaan ja kaada kuuma neste päälle siten, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Pudota lämpötila n. 100 asteeseen ja palauta pata uuniin. Reilu 1.5 kilon lihasatsi mureutuu ja hautuu maistuvaksi noin kolmessa tunnissa. Tarkkaile tilannetta jottei liemi pääse kuivumaan kokonaan. Lisää nestettä tarvittaessa. Tavoitteena on melko lyhyt liemi ja lihakuutiot jotka eivät vastustele haarukkaa ja veistä.

Lisäksi perunamuusia tai keitinperunoita. Olen joskus törmännyt lisukkeena sarvimakaroneihin - en suosittele! Kaveriksi lautaselle etikkapunajuurta ja maustekurkkua. Ruisleipää.







Vaihtelun vuoksi kannattaa kokeilla juuressosetta:

• 8 perunaa
• 4 porkkanaa
• pieni lanttu
• voita
• suolaa
• valkopippuria
• (oliiviöljyä)

Kuori juurekset ja pilko tasakokoisiksi paloiksi. Juuresten suhde voisi olla suurinpiirtein puolet perunaa, neljännes porkkanaa ja neljännes lanttua. Mutta ei se kovin tarkaa ole. Pieni pala juuriselleriä sopii myös tai lohko palsternakkaakin jos niitä sattuu olemaan käsillä. Pääosa kuitenkin ensiksi mainitulla kolmikolla.
Keitä juurekset kypsiksi. Kokemus on osoittanut, että ensin kannattaa laittaa kiehumaan lanttukuutiot, sillä varsinkin talvisäilytetty lanttu kypsyy muita hitaammin.
Säilytä keitinvettä pari desiä. Survo kypsät juurekset karkeaksi soseeksi, lisää reilusti voita ja ohenna keitinliemellä. Tavoitteena sakea ja karkeahko sose, ei siis perunamuusin kaltainen samettinen rakenne. Viimeistele halutessasi kulauksella öliiviöljyä, se antaa mukavan hedelmäisen vihvahteen soseelle.

Improvisointia: Pseudomexicolainen riisipilahvi

Joskus tyhjä lompakko ja autio jääkaappi motivoivat kokeiluihin. Näin ohimennen tämänkaltaisen reseptin jollakin netin ulkomaisella ruokasivustolla. Kaappeja kolutessani huomasin että aineksia taitaa löytyä jonkinlaiseen pilahviviritykseen.

• 3 dl riisiä, penasetää
• Oliiviöljyä
• Lihaliemikuutio
• n. ½ litraa vettä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 tkl tomaatteja
• Kourallinen jalapeno viipaleita
• 1 tlk herneitä
• Suolaa
• Mustapippuria
• Tabascoa

Silppua sipulit, kaada kattilaan reilusti oliiviöljyä. Hauduttele sipulisilppua hetki ruskistamatta öljyssä ja lisää riisi. Kun riisi alkaa kuullottua, lisää kiehuva vesi (keitä vaikka vedenkeittimellä) ja lihaliemikuutio.
Jos käytät kokonaisia tölkkitomaatteja, leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Valuta osa tomaattiliemestä pois. Tomaattimurskatölkki ajaa varmaan saman asian.
Lisää tomaatit kattilaan ja anna riisin kypsyä ja nesteen imeytyä riisiin. Leikkaa jalapenot kuutioiksi ja lisää seokseen. Mausta varovasti suolalla, pippurilla ja Tabascolla. Kun riisi on kypsää, lisää valutetut tölkkiherneet. Herneitä ei kannata kypsentää kovin pitkään jotteivat ne muussaannu liikaa.

Perhana! Tämähän oli yllättävän hyvää. Ensimmäinen kierros nyhtöpossun jämien seuralaisena ja loput seuraavana päivänä lämmitettynä ihan vain voileipäaterian lisukkeena.

Muodikasta ruokaa - Nyhtöpossu

Pulled pork eli nyhtöpossu (tai "nöyhtäpossu", kuten Rouvani tämän epähuomiossa nimesi) on ollut otsikoissa jonkinaikaa. Muotiruokaa siis. Muodikasta on näköjään lähes kaikki halvat ruhonosat. Trendikästä tai ei; silti en kovin pitkälle aio tässä villityksessä mennä. Minun keittiööni eivät pääse kaviot, posket, mahalaukut tai suolet.

Muodikkuus tosin taitaa olla jo ohi, sillä kuulemani mukaan nyhtöpossua on jo laitettu pizzan täytteeksi. Jos ruoka-aine pääsee karvakäsipizzerian kurdikiekon täytteeksi, kyse on hyvin vakiintuneesta ilmiöstä.

Ensimmäistä kertaa tähän tapaan valmistettua lihaa sain yli kymmenen vuotta sitten ravintola Lasipalatsissa. Naudanrintaa ylikypsänä ja lihasäikeet eroteltuina, kasattuna uudelleen pihvin kaltaiseksi herkuksi. Oli hyvää.

Pitkän jahkailun jälkeen päätin itsekin kokeilla. Olenhan aina valmistanut joulukinkun ja pääsiäislampaan miedossa lämmössä pitkällä kypsennysajalla. Nyhtöpossun kanssa alhainen lämpö ja pitkä aika viedään äärimmäisyyksiin. Valmistus on sinänsä yksinkertaista; liha uuniin mietoon lämpötilaan niin pitkäksi aikaa että se hajoaa käsiin. Halusin tehdä vähän enemmän kuin pelkästään lihakimpaleen ylikypsennyksen. Maustamisella, marinoinnilla ja lisukkeilla saadaan tähänkin eloa. Valion nettisivuilta löytyi mukava reseptirunko. Tätä reseptiä varioimalla syntyi oma viritelmäni:

Nyhtöpossuciabatta, marinoitua punasipulia ja piparjuurikastiketta

• reilu 1,5 kiloa kassleria
• tuore ciabatta -leipä

Marinadi

• 1 pss korianterin siemeniä
• kokonaisia viher-, valko- ja rosepippureita
• Oliiviöljyä
• Sitruunamehua

Haudutusliemi

• 2 dl savuaromista grillikastiketta (esimerkiksi HP Spicy Hot Woodsmoke Flavour)
• 3 dl Dr Pepper -juomaa
• Muutama valkosipulin kynsi
• pari shalottisipulia
• laakerinlehti
• chilijauhetta
• jeeraa
• paprikajauhetta

Ensiksi marinadi: Murskaa pippurit ja korianterit karkeaksi rouheeksi, blenderissa onnistuu helposti. Lisää rouheeseen öljy ja sitruunamehu. Tavoitteena paksuhko koostumus. Hiero öljy-mausteseos kasslerin pintaan ja kääri liha muoviin tai folioon - jääkaappiin vähintään yön yli.

Kun liha on marinoitunut riittävästi, ota se huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Tee odotellessasi haudutusliemi. Leikkaa sipulit reiluiksi paloiksi - nyt ei tavoitella tyyliä vaan käytännöllisyyttä - muutama viilto riittää jotta sipulit antavat makunsa liemeen.
Pieneen kattilaan grillikastike ja Dr Pepper. Sipulit ja laakerinlehti heti mukaan. Keittele jonkinaikaa jotta liemi alkaa saostua. Lisää loput mausteet ja anna makujen tiivistyä.

Laita liha uunipataan ja kaada haudutusliemi päälle. Uuniin. Lämpöä n. 100-120 astetta. Valmista tulee n. 6 - 7 tunnissa.

Possu hikoilee uunissa sangen pitkään. Tee odotellessasi lisukkeet.

Marinoidut punasipulit

• 2 punasipulia
• 1/2 dl punaviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 dl öljyä
• Mustapippuria

Kiehauta kattilassa etikka,suola ja sokeri. Lisää liemeen ohuiksi puolirenkaiksi leikattu sipuli. Anna kiehahtaa uudelleen. Lisää öljy ja pippuri. Anna jäähtyä. Siirrä jäähtynyt sipuliseos lasitölkkiin ja jäähdytä jääkaapissa.
Tätä kannattaa tehdä reilu annos, sopii mainiosti salaatteihin. Säilyy raikkaana muutaman päivän jääkaapissa.

Piparjuurikastike

• 3 dl paksua turkkilaista jugurttia - "partaäijää" siis!
• 3 rkl piparjuuritahnaa (saksalais-venäläinen Steinhauer -tahna on mahtavaa. Käytä sitä!)
• sokeria
• suolaa
• valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään. Jääkaappiin jäähtymään.


Kun possu on kypsää, nosta liha liemestä. Varovasti, 6-7 tunnin jälkeen liha on todella pehmeää. Revi lihaa suikaleiksi haarukoilla leipien rakentelun tarpeiksi. Kostuta lihasuikaleita tilkalla haudutuslientä.

Leikkaa ciabatta -leipä pitkittäin kahtia. Leikkaa puolikkaista ruokailijoiden nälkään sopivat palat. Paista leipien leikkuupintaa hetki parilalla tai grillissä. Sivele leipien paistopinnalle piparjuurikastiketta. Kasaa leiville lihaa ja punasipulia, viimeistele lusikallisella piparjuurikastiketta. Tarjoile. Maukasta.

Perunaa parhaimmillaan

Ohimenneen karppausinnostuksen ja laihdutusrupeaman jälkeen peruna jäi vähän paitsioon pastan ja riisin tavoin. Pasta palautui lautaselle vähittäin, mutta peruna ei kunnolla. Joskus perinteisiä keitettyjä perunoita tai muusia, joskus keiton välttämättömänä osana.

Piti aivan muistella reheviä perunaohjeita jotta luottamus palaa. Tai ei luottamus perunaan mihinkään kadonnut. Käyttö jäi vähemmälle muiden vouhotusten vuoksi.

Kirjoitin aiemmin perunat & kastike -aterian mahtavuudesta. Lapsuuden kodissa perunaa oli tarjolla lähes päivittäin, joten tottumus ja mieltymys tulevat sieltä. Kotona perunat keitettiin poikkeuksetta kuorineen. Ei se kuoriminen ollut mitenkään erityisen hankalaa, vaikka moni kiroaa vieläkin erityisesti kouluruokailujen kuorimisoperaatioita. Kotona juuri keitetyistä kuori lähti helposti, toisin kuin kouluaterioilla joiden kumimaiset perunat oliva keittämisen jälkeen seisoneet odottamassa ruokailijoita.

Perunaa moititaan joskus köyhien ruoaksi. Ei meillä. Lapsuudenkodin tontilla oli tilaa reilulle kasvimaalle ja siitä suuri osa oli varattu perunalle. Isä hoiteli perunamaataan suurella huolella. Myöhäisteininä aamun varhaistunneilla kapakkareissulta palatessa ei ollut tavatonta nähdä ukkoa kuokkimassa perunamaata tai suojaamassa taimia keväthallalta. Perunan arvostus on minussa syvällä. Ainoastaan kakarana uusien perunoiden syöminen kuorineen pelkän voin kera tuntui epäilyttävältä ja epämiellyttävältä kun olin tottunut talviperunoihin ja runsaaseen kastikkeeseen.

Nykyisin uudet perunat ovat mitä suurimman odottelun aihe. Uudehko perinteeni on mennä hyvin aikaisin juhannusaattona kauppatorille hakemaan kesän ensimmäiset uudet perunat. Lisukkeeksi tilliä, voita, tummaa ruisleipää ja suolakalaa.

Mutta vielä ei haaveilla uusista perunoista, ohessa pari perinteistä reseptiä talviperunoista.

Valkosipuliperunat

Valkariperunoihin löytyy ohjeita ja valmistustapoja vaikka kuinka paljon. Minulle tärkeintä on kermainen koostumus ja vahva valkosipulin aromi.

• n. 1 kilo kiinteähköjä perunoita
• 6 - 8 valkosipulin kynttä, mahdollisimman tuoreita ja kiinteitä
• 2 sipulia
• Voita
• Oljyä
• 4 dl kuohukermaa
• suolaa
• mustapippuria

Kuori perunat ja viipaloi noin puolisenttisiksi viipaleiksi. Huudo viipaleet hyvin huolellisesti kylmässä juoksevassa vedessä. Näin poistetaan liiallinen irtotärkkelys joka aiheuttaa viipaleiden muussaantumista ja pahimmillaan jättää lopputuotteeseen hieman tunkkaisen maun.

Puolita sipulit ja viipaloi puolikkaat erittäin ohuiksi siivuiksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella, pilko terävällä veitsellä hyvin pieneksi hakkeeksi. Valkosipulipuristinta ei käytetä. Jos sellainen on keittiövarusteittesi joukossa, heitä se välittömästi hittoon!

Esikeitä perunaviipaileita n. 10 minuuttia suolalla maustetussa, kiehuvassa vedessä. Hauduta sipuliviipaleita ja valkosipulihaketta voin ja öljyn seoksessa polttamatta. Sipuleista on tultava pehmeitä ja läpikuultavia, ei lainkaan ruskistuneita.

Valuta perunat ja anna kuivahtaa hetken aikaa. Mitä vähemmän vetisyyttä, sitä parempi lopputulos. Voitele uunivuoka voilla, lado perunaviipaleita ja haudutettua sipuliseosta kerroksittain vuokaan, perunakerros viimeiseksi. Varovasti suolaa ja mustapippuria kerrosten väliin. Lämmitä kerma ja kaada pataan.

Uuniin n. 40 minuutiksi n. 200 asteen lämpöön. Tarkkaile tilannetta aika-ajoin. Kun pinta alkaa saada väriä, laita kansi tai folioarkki padan päälle jotta ei käry käy.

Tuo perunoiden esikeittovaihe jakaa mielipiteitä. Itse olen saanut aikaan tasalaatuisempaa tavaraa tuon esikeittämisen ansioista. Jos esikeittovaiheen jättää väliin, kannattaa raa'at perunaviipaleet kuivata hyvin. Paistoaikaa uunissa pitää lisätä n. 15-20 minuuttia. Eritysesti jos uunipata on syvä ja korkea muodoltaan, raakojen perunasiivujen kypsyminen saattaa olla epätasaista.

Lisäksi vaikkapa pihvejä laadukkaasta naudan jauhelihasta ja keitettyjä vihreitä papuja.

Skånen perunat

Toinen kermainen perunaherkku!

• n. 1 kilo kiinteähköjä perunoita
• 1 iso sipuli
• 4 dl kuohukermaa
• voita 
• öljyä
• suolaa
• valkopippuria
• muskottipähkinää
• tilkka lihalientä
• tilkka soijakastiketta
• (persiljasilppua)

Kuori ja kuutioi perunat vähän sokeripalaa reilummiksi kuutioiksi. Sama hoito kuin valkosipuliperunoiden yhteydessä; huudo huolella juoksevassa kylmässä vedessä. Valuta ja anna kuivahtaa.

Leikaa sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi, n. pari-kolmemillistä haketta pitäisi syntyä.

Kattilaan reilusti voita, ehkä legendaarinen "kissanpäänkokoinen klunssi". Hieman hyvää öljyä voin seuraksi. Älä päästä rasvaa ruskistumaan. Hauduta sipulia hetki rasvassa ja lisää perunakuutiot. Sekoita jatkuvasti! Raa'at perunakuutiot nappaavat herkästi kattilan pohjaan, joten säädä lämpö kohdalleen ja sekoittele. Kun perunakuutiot alkavat kuullottua, lisää lämmitetty kerma ja sekoittele edelleen. Kun kerma alkaa paksuuntua, lisää tilkka lihalientä ja/tai soijaa. Mausta varovasti suolalla ja valkopippurilla sekä tilkalla raastettua muskottipähkinää. Nesteen pitäisi muodostaa paksu sidos perunoille, eli koostumus ei saa olla kermaliemi jossa perunakuutiot uivat. Tarkista kypsyys ja halutessasi lisää persiljasilppua pieni kourallinen.

Sopii mainiosti possun kaveriksi; kassleria, kinkkua, kyljyksiä. Lisäksi englantilaiseen tapaan (yli)kypsiksi keitettyjä herneitä voin ja sopivan yrtin kanssa varovasti muhennettuna.

Vanhanaikaista ruokaa - Kastike&Perunat

Isäni lempiruoka oli käsittääkseni läskisoosi ja perunat. Ukko oli liki yhden sukupolven vanhempi kuin (harvalukuisten) ystävieni isät. Sain siis osin aika vanhanaikaisen kasvatuksen ja omaksuin konservatiivisempia arvoja kuin muut "saatanan 60-luvun hippikakarat". Nämä arvot näkyvät myös ruokamieltymyksissäni. Edelleen pidän kovasti yksinkertaisesta kastike&perunat -ateriasta.

Kirjailija Pentti Saarikoski lienee nimekkkäimpiä kastike&perunat -ruokavalion ylistäjistä, käsittääkseni ihan aidosti, vaille hänelle ominaista rienausta ja ironisointia. -60 -luvulla ja -70 -luvun alussa oli aivan sallittua pitää tällaisesta kotiruoasta. Isäni ja Saarikosken sijoittaminen samaan tarinaan on riskialtista. Olihan ukko äänekäs antikommunisti ja omien - huumorilla silattujen - kommenttiensa mukaan jopa "faksisti". Ehkä tuo ylimääräinen "k" kirjain pyrki erottamaan hänet Aatun jengistä. En tiedä... Saarikoski puolestaan oli tulipunainen kommunisti ja isänmaan arvojen kuvainraastaja. Oli miten oli, näitä kahta suurmiestä yhdisti siis mieltymys yksinkertaisiin makunautintoihin. Meillä kotona lapsuuden ja nuoruuden aikanani syötiin siis usein kastike&perunat -aterioita. Systeri teki ja tarjosi joskus FruttiDiMare -tyyppistä pizzaa kun vanhemmat olivat vierailulla. Ukon kommentti; ihan kuin huonoa silakkalaatikkoa.

Ihmiskunta lienee höystänyt ja sakeuttanut liemiä erilaisilla jauhoilla aikojen alusta. Jossain vaiheessa joku keksi kärventää jauhot rasvassa jotta maku tukevoitui. Tästä simppelistä keksinnöstä nautin mielelläni. Monet salaatinrouskuttajat ja sushin mussuttajat eivät suostu ymmärtämään tätä nerokkuutta.

Varsinainen klassikko, läskisoosi on jo käsitelty aiemmin.
Tässä yksi hieman modernisoitu muunnelma aiheesta "kastike&perunat". Tällä reseptillä ei ole mitään tekemistä läskisoosin kanssa.

Ainekset:

• Naudan ulkopaistia, vaikkapa 750 gr.
• 1 iso sipuli
• 1 laakerinlehti
• Muutama maustepippuri
• Suolaa
• Voita, neljännesnyrkillinen
• Vehnäjauhoja, 4-5 rkl
• Lihalientä (1 liemikuutio + reilu ½ litraa kiehuvaa vettä)
• Dijon sinappia
• Herkkusieniä
• Hillosipuleita
• Kermaa

• No, perunoita tietysti!

Ruskean kastikkeen tekeminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Haudutetaan voissa sipulia polttamatta. Kypsä sipuli sivuun, lisää voita pannulle, voissa kypsennetään jauhot jatkuvasti sekoitellen. Kun jauhot ovat kypsyneet (ei poltettu), lisätään kiehuvan kuuma liemi kokoajan sekoitellen. Sileää kastiketta pitäisi syntyä. Myös haudutettu sipuli mukaan tässä vaiheessa. Säädetään mausteilla; suolalla ja (valko)pippurilla. Periaatteessa helppoa, mutta moni tunaroi tämänkin joko polttamalla jauhot tai laiskottelemalla nesteen sekoitusvaihessa --> paakkuja!

Tällä kertaa tehdään hieman toisin.

Leikkaa naudanpaisti parisenttisiksi kuutioiksi. Paista kuutiot reilussa voissa. Siirrä ruskistetut lihat pataan. Pilko sipuli hyvin pieneksi hakkelukseksi. Kypsennä voissa ja siirrä pataan lihojen kaveriksi. Pataan myös laakerinlehti, maustepippurin marjat ja suola. Ripottele jauhot lihojen & kummpaneiden joukkoon. Tässä vaiheessa pata miedolle lämmolle kypsymään. Sekoittele kunnes jauhot alkavat kypsyä. Nyt tarvitaan muodikasta multitasking -kykyä! Ruskista kokonaiset säilykeherkkusienet ja hillosipulit toisella pannulla ilman rasvaa nopeasti. Herkkusieniin lievä ruskistuspinta ja hillosipuleista pois etikkaliemen liiallinen aromi, myös sipuleihin saa tulla väriä. Multitasking -kykyä ei tarvita jos älyät hoitaa sienten ja sipulien paistamisen ensimmäisenä. Itse en koskaan muista.

Palataan taas lihoihin. Eli nyt kypsät lihat ja seuralaiset ovat saaneet jauhokuorrutuksen. Lisää vähitellen ja kokoajan sekoitellen kuuma lihaliemi. Sekoittele niinkauan että kastike on tasaista. Mausta sinapilla, suolalla, pippurilla. Jätä lihat jatkokypsymään kastikkeeseen. Lihan laadusta riippuen haudutusvaihe voi kestää 1-3 tuntia. Lihan tulee olla ruokailuvaiheessa mureaa. Sitkeän paistikuution purukumimainen jauhaminen on melko v...umaista puuhaa.

Hauduttamisen loppuvaiheessa lisää kastikkeeseen herkkusienet ja hillosipulit. Sitä ennen ongi laakerinlehti pois kastikkeesta. Pyöristä makua ja koostumusta aidolla kermalla. Desi kermaa on minimi.

Perunat on jo tässä vaiheessa keitetty? Syömään. Ei erityisiä lisukkeita.

Pizza

Luulen että kaikilla kokeilla - amatööreillä tai ammattilaisilla -  on aivojen RAM -muistissa lokero jonka otsikkona on "Perusjutut - ei tarvetta reseptiin". Minulla ainakin on. Nämäkin ohjeet kannattaa kirjata, muuten oma hiljalleen rapistuva muistikoneisto hämärtää reseptit käyttökelvottomiksi.

Kun ruokavieras kysyy että "Miten tää on tehty", on helpompaa kun asiasta on kirjallista aineistoa. Kukaan ei osaa tehdä ruokaa suullisilla ohjeilla; " no tota, laitat vähä jauhoja ja hiivaa ja vettä ja sit sekoittelet... ai nii ja sit mausteet maun mukaan... kohtalaisella lämmöllä..."

Tässä ensimmäinen jota valmistaessa en reseptiä yleensä mistään kirjallisesta lähteestä lue. Pizzapohja ja pizzan tomaattikastike.

Ainekset:

Pizzapohja

• n. 3 dl haaleaa vettä
• paketti hiivaa (muistaakseni n. 50 gr)
• n. 4,5 dl vehnäjauhoja
• reilu teelusikallinen hyvää suolaa
• puoli teelusikallista sokeria
• n. 4 ruokalusikallista oliiviöljyä

Tomaattikastike

• n. 400 gr tomaattimurskaa
• 2 shalottisipulia
• 2 - 3 valkosipulin kynttä
• Oliiviöljyä
• Tomaattipyreetä
• Basilikaa
• Oreganoa
• Mustapippuria
• Suolaa
• (sokeria, varovasti, pyöristämään tomaatin hapokkuutta)

Operaatio:

Liuota hiiva veteen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Vehnäjauhot perään. Sekoita nopeasti, älä vaivaa taikinaa. Nyt ei haeta leipäsitkoa taikinaan! Laita leivipaperi uunipellille ja kaada tai lusikoi taikina pellille. Anna kohota jonkin aikaa, ehkä vajaa puoli tuntia.

Tomaattikastike kannattaa ehdottomasti tehdä itse. Tölkkikamat ovat aina aika mauttomia ja teollisilla sotkuilla pilattuja. Aloita homma pilkkomalla shalotit ja valkkarinkynnet hyvin pieneksi silpuksi. Kaada öljyä reilulla kädellä pannuun. Hauduttele sipulit ruskistamatta pehmeiksi. Lisää tomaattimurska ja jatka haudutteua noin vartti. Lisää pyree ja hienonnetut yrtit ja pippuri ja suola. Maistele ja säädä mausteilla. Hauduttele edelleen jotta kastike on hyvin paksua.

Maalaa taikinapohja tomaattikastikkeella ja lisää varsinaiset pizzatäytteet.

Oma täytesuosikkini on Frutti Di Mare -muunnos: Katkarapuja, simpukoita, tonnikalaa, anjovista, kaprista. Tätä pääsen tekemään harvoin kun Rouva on allerginen merenelukoille. Yhteisen perhepizzan suosikkiyhdistelmä on: kinkku-pepperoni-herkkusieni-parsa.
Tässä asiassa sana on vapaa. Mutta jos laitat täytteeksi pelkkää ruskistettua jauhelihaa ja sinistä emmentaljuustoa, en ole enää sun kaveri!

Ennen täytteiden lisäämistä vedän tomaattikastikkeen päälle ohuen kerroksen juustoraastetta, sit täytteet ja viimeistely juustolla.

Rakentelun jälkeen pizza uuniin n. 20 - 30 minuutiksi 250 C lämpöön. Kannattaa kyttäillä ahkerasti uunia ettei pinta kärvenny liikaa, uuninperkeleet kun tuppaavat olemaan kovin suurpiirteisiä lämmön suhteen, varsinkin vanhemmiten.

Chorizoa, paprikaa, fusillia

Chorizo -makkara on helkkarin hyvää, mutta liian harvoin käytetty aines mun keittiössä. Kehittelen parhaillaan ideaa chorizo-papukeitostosta ja sitä odotellessa päädyin tällaiseen pastaviritykseen.

Ainekset:

• 400 gr Chorizoa (aitoa raakamakkaraa, ei kypsää, kuivaa salamityyppistä pötköä!)
• 400 gr fusillipastaa
• n. 400 gr tomaattimurskaa, vaikka sitä muodikasta Muttia
• 3 shalottisipulia
• 3-4 valkosipulin kynttä
• 1 punainen paprika
• 1 vihreä paprika
• kourallinen mustia oliivejä kivettömäksi käsiteltyinä. Ei Pirkka -laatua!
• pari oksaa tuoretta rosmariinia (kuivattu käy hätätilanteessa)
• mustapippuria
• suolaa
• Provencen yrtit -tyyppistä yrttimausteseosta
• Tabascoa
• Balsamico -viinietikkaa
• Parmesaaniraastetta tarjoiluvaiheesa

Operaatio:

Leikkaa Chorizo vajaan sentin mittaisiksi viipaleiksi.
Shalotit puoliksi ja puolikkaat tuulenohuiksi viipaleiksi. Valkosipulin kynnet liki läpikuultavan ohuiksi siivuiksi.
Paprikat aika reiluiksi suikaleiksi.

Laita makkaraviipaleet pannuun paistumaan melko miedolla lämmöllä. Anna kypsyä noin vartin verran, sekoittele huolella. Makkaroista irtoaa reilusti rasvaa. Ongi kypsät makkarat pannulta ja jätä rasva pannuun. Tarvittaessa lisää hieman oliiviöljyä rasvan joukkoon.

Lisää rasva/öljyseokseen shalotti- ja valkosipuliviipaleet. Älä polta! Kun sipulit ovat läpikuultavia, lisää paprikasuikaleet ja tuoreet rosmariinin oksat. Rosmariininvarpuja kannattaa piestä hieman vaikkapa veitsen hamaralla jotta maku irtoaa nopeammin. Hauduttele hetki. Lisää tomaattimurska, huuhdo tomaattipurkin jämät vesitilkalla mukaan. Suolaa ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen tässä vaiheessa, makkarasta ja oliiveista tulee jo aikalailla suolaa! Hiukan yrttiseosta myös. Jos päätit oikaista hankkimalla jo valmiiksi yrttimaustettua tomaattimurskaa, tämän voi unohtaa, ehkä.

Makkaraviipaleet kastikkeen joukkoon ja hauduttelua tarpeen mukaan. Oliivit myös mukaan tässä vaiheessa. Kastike saa olla paksua, tahmeahkoa jopa. Tarkasta maku, säädä tabascolla ja balsamicolla.

Ongi makunsa luovuttaneet rosmariinin oksat kastikkeesta, niitä ei tarvita ruokailuvaiheessa. Pyörittele kypsä fusillipasta kastikkeen joukkoon, kierteiset pastakuviot kaappaavat maukkaan kastikkeen sisäänsä.

Parmesaaniraastetta tarjolle ja syömään!

Merimiespihvi jauhelihasta

Arkiruokaa parhaimmillaan!

Ainekset:

• n. 1 kg perunaa, ehkä n. 10 kpl, kiinteä lajike
• n. 500 gr nautajauhelihaa
• 2 - 3 sipulia
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 (reilu) ruokalusikallinen Dijon sinappia
• Voita
• Valkopippuria
• Suolaa
• Rosmariinia
• Vehnäjauhoa
• Lihalientä
• Olutta

Operaatio:

Kuori perunat ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Sama hoito sipulille.
Huuhtele perunaviipaleet kylmällä, juoksevalla vedellä. Aterian kypsymistä nopeuttaa kun esikeität perunaviipaleet miedossa lihaliemessä. Ei ole pakko jos aikaa on riittävästi. Tee niinkuin huvittaa.

Väsää jaukkarista pihvitaikina. Sekoita joukkoon kananmunan keltuainen, sinappi, suola, valkopippuri ja rosmariini. Älä vaivaa liian kauan. Taputtele taikinasta pieniä, ohuita pihvejä. Pyöräytä pihvit lautaselle asetellussa vehnäjauhossa. Vehniksen voi maustaa & höystää vaikkapa pienellä määrällä korppujauhoa, suolaa, mustapippuria tjsp. Paista pihvit nopeasti voissa. Pihvien jälkeen paista sipulit edelleen voissa kullanhohtoisiksi. Huutele paistinpannu välillä vedellä tai lihaliemellä. Huuhdeliemi talteen.

Voitele uunipata voilla, kasaa ainekset kerroksittain pataan. Ensin perunaa, sitten sipulia ja pihvejä. Sitten taas perunaa jne. Toista niinkauan kuin aineksia riittää tai pataan mahtuu. Kaada paistinpannun huuhteluliemi pataan ainesten päälle. Lisää olutta tarpeen tai maun mukaan. Raittiusintoilijatalouksissa on sallittua pärjätä pelkällä lihaliemellä tai käyttää ykkösolutta jos sitä jostain sattuu löytämään.

Muutama nokare voita pinnalle. Kansi päälle ja uuniin. Lämpötila n. 175 astetta. Vajaan tunnin kuluttua kansi pois ja takaisin uuniin n. puoleksi tunniksi. Yhteensä puolentoista tunnin kuluttua pitäisi siis olla valmista. Anna kuitenkin makujen tasaantua vielä ainakin vartti ennenkuin aloitat ahmimisen. Lisänä maustekurkkua ja etikkapunajuurta, ehkä.

Jos kaapissa sattuu olemaan muutama tomaatti, niin ne voi viipaloida joukkoon. Siis siinä vaiheessa kun kasaat aineksia pataan. Säädä muu liemen määrä sopivaksi, sillä tomaateista irtoaa nestettä kuten tunnettua. Peruna ja tomaattihan ovat sukulaispoikia historian hämäriltä ajoilta, sopivat hyvin yhteen tässäkin.

Penne All'arrabiata Con Peperone

Arabbiata on mainio peruspastakastike. Peruspohjaa höystämällä saa loputtomasti variaatioita. Tällä kertaa lisäsin paadettua paprikaa.

Ainekset:

• n. 400 gr pennepastaa
• 1 punainen melko mieto chilipalko
• 2-3 valkosipulin kynttä
• 1 sipuli
• Oliiviöljyä
• 400 - 500 gr tomaattimurskaa
• 1 iso punainen paprika
• basilikaa ja/tai persiljaa
• mustapippuria
• suolaa
• kourallinen hyvää juustoraastetta (Pecorino, Grana Padano tms)

Operaatio:

Pilko chili ja valkosipuli pieneksi. Sipuli vahän karkeammaksi rouheeksi. Loraus oliiviöljyä pannulle. Hauduttele chiliä ja valkosipulia hetki öljyssä kunnes valkosipuli alkaa saada hieman väriä. Varovainen kannattaa olla, sillä valkosipuli on saatanan kitkerää jos se pääsee palamaan. Lisää sipuli ja anna pehmetä hetki. Lisää tomaattimurska ja hauduttele miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Loppuvaiheessa silputtu basilika (ja persilja) mukaan keitokseen.

Keitä penne kypsäksi ohjeen mukaan ja lisää kastikkeeseen. Sekoita. Juustoraaste päälle ja syömään.

Tämä on perusversio. Paprikaversio on muuten sama mutta haudutusvaiheen lopussa lisätään suikaloitu, grillattu ja kuorittu paprika.

Paprikan grillaaminen on ehdoton juttu! Maku pyöristyy ja makeutuu, rakenne pehmenee. Leikka paprika reiluiksi lohkoiksi, poista siemenet ja valkoiset osat sisältä. Laita lohkot grillivastuksen alle uuniin. Tai grillaa kuten parhaaksi näet, kaasuliekillä tai jotenkin. Pääasia on että kuori mustuu kunnolla. Siis niin kunnolla että alkaa kuplia irti itsestään. Kun pinta on siis ihan täysin musta, poista grillistä, laita kulhoon kannen alle tai suljettuun muovipussiin hetkeksi. Kun paprikalohkot on hieman jäähtyneet, kuori lähtee irti helposti nykäisemällä. Jos ei lähde, et grillannut riittävän kauan. Nyt kun kuori on saatu irti, suikaloi haluamaasi muotoon ja lisää kastikeeseen.

Tähän arrabiataan voi lisätä höysteeksi muutakin, esimerkiksi vaihtoehtoisesti seuraavia:

• kapriksia
• mustia oliiveja
• rapeaksi paistettua pekonia
• paistettua broileria
• ilmakuivattua kinkkua
• tonnikalaa

Omppupiirakka

Teki mieli omenapiirakka. En ole leipuri, mutta mieleistä ei kaupoista löydy. Itseasiassa mielikuvissani pyöri amerikkalaistyyppinen, taikinakannen alle leivottu Apple Pie, lisukkeenaan vanhanajan vaniljajäätelö. Kysyin Googlelta asiasta, mutta löytämäni edellämainitun tyyppiset viritelmät tuntuivat kokemattomalle leipurille liian haastavilta.

Tämä ohje on (tietysti!) löydetty netistä, ohjeen nimi on "Laittoman hyvä omenapiirakka" ja se löytyi http://sokerihelmi-bakery.blogspot.fi/ -nimisestä blogista. Kunnia sinne minne se kuuluu. Tätä halusin kokeilla. 

Aiemmista leivontakokeiluista mustikkapiirakan parissa muistan, että kotoa löytyvä pyöreä piirakkavuoka on hieman liian pieni perusohjeiden piirakoille. Koska sopivassa suhteessa reseptin pienentäminen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta, itseluottamusta tursuten tuplasin reseptin jotta saan tavaraa koko uunipellillisen. Minua taitavampi leipuri säätää tuosta seuraavasta hillittömästä määrästä itselleen sopivan annoksen.

Taikina:

• 8 dl vehnäjauhoja
• 3,5 dl sokeria
• 4 tl vaniljasokeria
• 4 tl leivinjauhetta
• 4 kananmunaa
• 4 dl maitoa
• 2 dl sulaa voita (alkuperäinen ohje sanoo että margariinia, mut tosiäijät käyttää vain voita) 

Päälle:

• 4 keskikokoista omenaa (Jonagoldit on hyvä, niitä lapsenpäänkokoisia riittää ehkä 3 kpl)
• Iso tölkki (400 gr, ehkä) säilykepäärynöitä mehussa, persikkakin voisi kelvata mutta olen käyttänyt vain päärynää.

Muruseos:

• 100 g voita (margariini oli tyrkyllä myös tässä vaiheessa)
• 2 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria

Kostuttamiseen:

• säilykepäärynöiden/persikoiden mehua

Operaatio: 

Taikinanteko onnistuu helposti tunariltakin; sekoita ainekset! Hommassa auttaa sähkövatkain, ei tassut tahmaannu. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattulle isolle uunipellille.  Kuori omput ja pilko n. sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi, päärynät samaan muotoon. Asettele hedelmät pohjan päälle, paina kämmenillä hieman taikinan sisälle. 

Nypi (uusi termi opittu) muruseoksen aineksen keskenään sekaisin niin että niistä muodostuu kuivahko murusysteemi ja ripottele se tasaisesti piirakan päälle. Paista 175°C asteessa keskitasolla n. 40-45 minuuttia.

Valele säilykepäärynoiden liemi piirakan päälle heti paiston jälkeen ja anna imeytyä piirakkaan. Mehevöittää piirasta entisestään. 

On herkkua. Sekä lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa että kylmänä sitten myöhemmin.

Reboot

Viimeisin kirjoitukseni on yli kahden vuoden takaa, elämäntilanne kaikkine säätöineen lähes tappoi tämän harrasteen. Eikä pelkkää ruoasta kirjoittamista, vaan melkein myös innokkaan asenteeni kokkailua kohtaan. Tilanne taitaa olla korjaantumassa; toivottavasti.

Jossain vaiheessa deletoin Googlen Picasa -kuva-arkistoni ymmärtämättä, että siellä olleet ruokakuvat hävisivät myös tästä blogista. Joten ennen v. 2014 tammikuuta julkaistut kuvat ovat bittien ja pikselien hautausmaalla. Anteeksi!

Vihdoin rohkenen julkaista jutut omalla nimelläni ja kuvallani, aiemmin esiinnyin "Partagas" -nimimerkillä. Ei enää selityksiä, vaan takaisin asiaan ja kauhan varteen! Tyylilaji ja taso eivät muutu, eli parannusta ei ole luvassa. Blogin ulkoasua toki yksinkertaistin.