Minestronekeitto

Varhaisteininä koulussa sain epämiellyttäviä kokemuksia Minestronekeitosta. Ruokalaji jäi sitten paitsioon pitkäksi aikaa - täysin turhaan. En edes muista miksi kouluaikaan en pitänyt Minestronesta. Lienee siihen ollut joku selvä syy, sillä nyt 30 vuotta myöhemmin tyttärenikään ei pidä koulun Minestronesta, vaikka kyseessä on eri koulu. Syy lienee periytyvä ennakkoluulo koulun eväitä kohtaan ;-)

Selailin Jamie Oliverin ensimmäistä "Alaston kokki" keittokirjaa, josta löytyi myös Minestroneresepti. Jamie käyttää keittoon paljon tuoreita tomaatteja ja yllättävän paljon kaalia sekä papuja. Nettiä troolaamalla löytyi hillitön määrä reseptejä, joille yhteistä taisi olla vain tomaatti, sipuli (jossain muodossa) ja pasta. Reseptejä selatessani törmäsin muissakin yhteyksissä huomaamaani seikkaan: iso osa resepteistä oli "pika-", "nopea-" tai "helppo-" etuliitteella varustettuja. Eikö, perkele, ihmiset jaksa tai viitsi enää käyttää aikaa ja vaivaa ruuan valmistamiseen kunnolla, jotta voisi saada aikaan runsaita makuja hyvistä raaka-aineista. Kaikkea ei pidä tehdä pakastevihanneksista! Tosin itsekin annoin periksi helppoudelle kun käytin säilyketomaatteja enkä tuoreita...

Koska täysin mieleistä reseptiä ei löytynyt, sävelsin esimerkkien pohjalta seuraavanlaisen ohjeen:

• 4 kiinteää perunaa
• 300 gr pala lanttua
• 200 gr pala palsternakkaa
• 3 porkkanaa
• 6 lehtisellerin vartta
• 1 pienehkö kesäkurpitsa ( 200 gr)
• 3 sipulia
• 5 valkosipulin kynttä
• 2 dl borlottipapuja (liotettu yön yli)
• 2 tölkkiä tomaatteja
• 300 gr valkokaalia
• 350 gr palvikinkkua
• 1,5 ltr lihalientä (kuutioista tai fondista)
• spagettia pätkittynä
• ruukku tuoretta persiljaa
• ruukku tuoretta basilikaa
• rosmariinia (miel. tuoretta jos sattuu löytymään)
• Suolaa
• pippuria
• oliiviöljyä

Laita kuivat borlottipavut likoamaan kylmään veteen yöksi. Huudo pavut ruuanlaittoa aloittaessasi.Pilko kasvikset piehenköiksi kuutioiksi, ehkä n. 2 senttisiksi paloiksi. Laita iso (väh. 5 ltr) kattila lämpiämään ja kaada reilusti öliiviöljyä kattilaan. Freesaa kovia kasviksia (peruna, lanttu, porkkana, palsternakka) öljyssä n. 5 minuuttia. Älä polta! Mausta varovasti mustapippurilla ja rosmariinilla. Lisää kuuma lihaliemi, tomaatit ja liotetut pavut. Jätä poreilemaan miedolla lämmöllä.

Freesaa toisessa pannussa pehmeät kasvikset (sipulit, kesäkurpitsa, lehtiselleri) läpikuultaviksi. Lisää keittoon. Anna keiton kiehua n. 20 minuuttia. Leikkaa palvikinkku suikalaiksi ja lisää keittoon. Samalla mukaan myös silputtu kaali. Keittele jälleen hetki, ehkä 10 min. Lopuksi lisää pätkitty spagetti ja silputut yrtit (basilika ja persilja). Lisää tarvittaessa suolaa. Keitä kunnes pasta on kypsää. Kokonaiskeittoajaksi tulee reilu tunti.

Hyvää tuli vaikka itse sanonkin! Tällä reseptillä ja näillä määrillä hyvin sakeaa keittoa syntyi täysi viiden litran kattilallinen. Se ei toki haittaa, sillä uudelleen lämmittämällä seuraavana päivänä keiton maku vain syvenee ja paranee kaikin tavoin.

Raastettu parmesaani sopii hyvin keittoannoksen päälle siroteltuna!

Punkkua

Olen pyrkinyt välttämään viineistä kirjoittamista, saati että rohkenisin arvioida viinejä. Johtunee siitä että oma asteikko viinien lajittelusta on pahimmillaan karkea tyyliin:

1. Hyvää

2. Ihan jees

3. Hyi helevetti mitä tärpättiä

No ehkä kuitenkin parhaimmillaan erotan myös sävyjä viinien ja rypälelajikkeiden välillä...

Cabernet Sauvignon -rypäleen viinit ovat yleensä olleet eniten minun makuuni. Nytkään en (vielä) aloita viinien arviointia, toimikoon tämä postaus nyt vain muistin tukena ja suosituksena seuraavaa kauppareissua varten. Ehkä joskus voin tarkentaa arvioita mausta ja tuoksusta.

Viimeviikonloppuna tutkailin Alkon Chileläisten punaviinien hyllyä ja mukaan tarttui viini joka ei ollut ennestään tuttu:

Miguel Torres - Santa Digna Cabernet Sauvignon 2007.

Tämä menee ihan kirkkaasti tuohon "Hyvää" -kategoriaan. Sopi oikein hyvin voimakkaiden juustojen seuraksi ja voin hyvin kuvitella että sopisi myös mausteisen lihapadan kaveriksi.

Coleslaw, vers. 2.0

Edellisellä valmistuskerralla coleslaw onnistui niin hyvin, että teki pikaisesti mieli tehdä sitä lisää.

Muutoin noudatin täysin tuon edellisen postauksen reseptin sääntöjä, mutta lisäsin porkkanan ja kaalin joukkoon yhden erittäin pieneksi silputun ison sipulin.

Varsinaisessa reseptissä oleva makuliemen ohje pätee pienelle määrälle salaattia, eli silloin kun kaalia on ehkä reilu neljännes kerästä. Itse teen yleensä kerrallan ison satsin johon käytän kokonaisen kaalin. Nesteen määrää on siis lisättävä, karkeasti ottaen tuon reseptin määrät voi nelinkertaistaa. Kasvaneen nestemäärän lisäksi moninkertaistin valkosipulin määrän.

Osin olosuhteiden pakosta annoin raasteiden maustua liemessä yön yli. Seuraavana aamuna puristelin liiat nesteet raasteesta pois huolellisesti. Varsinaisen kastikkeen tein lisäämällä majoneesiin reilun ruokalusikallisen turkkilaista maustamatonta jugurttia ("partaäijää") ja hieman valkopippuria ja sitruunamehua.

Kastikkeen raasteeseen lisäämisen jälkeen annoin salaatin maustua jääkaapissa vielä muutaman tunnin.

Ehkä vieläkin parempaa kuin viimeksi...

Coleslaw

Coleslaw - tuo texmex ravintoloiden peruseväs - kuuluu meillä perheen ruokavuoteen aina näin alkusyksystä kun kaali on halpaa ja hyvää. Mikähän olisi hyvä suomalainen nimi tälle ruokalajille. Jostakin syystä Coleslaw tuntuu hankalalta lausua (koulsloo?, koolslou?) ja kuulostaa typerältä. Kaali-porkkanasalaatti on taas nimenä avuton. Noh, ei nimi (paljon) tätäkään ruokaa pahenna...

Vuosien mittaan coleslawia on tullut tehdyksi useilla reseptivarianteilla vaikka salaatti onkin niin yksinkertainen, että isoja varioinnin mahdollisuuksia ei olekaan ilman että on vaarana menettää alkuperäinen selkeä maukkaus.

Viime syksynä noudatin aika tarkkaa hiilaritonta ruokavaliota joten etsin usein hyviä tuohon ruokavalioon soveltuvia reseptejä. Silloin huomasin "karppaus.info" -sivustolta viitauksen kokki Hans Välimäen reseptiin, joka sitten löytyi lopulta www.yrjowigren.fi -sivustolta. Välimäen reseptiä hieman fiksaamalla sain omaan makuuni hyvin sopivan coleslawin aikaiseksi.
Näin se menee:

1 valkokaali (n. 1 kg)

2 - 3 porkkanaa

Makuliemi:

• 1 dl vettä
• 0,5 dl etikkaa
• 0,5 dl sokeria
• suolaa
• Kokonaisia maustepippureita, ehkä 3 - 5 kpl
• 2 laakerinlehteä
• 1 valkosipulin kynsi
  

Kastike:

• 2 dl majoneesia
• (1 - 2 rkl Creme Fraiche)
• jauhettua valkopippuria
• tilkka sitruunamehua
  

Raasta porkkanat ja kaali karkeiksi raasteiksi. Itse silppuan kaalin ns. mandoliinilla hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita raasteet keskenään. Kaalin määrä vaikuttaa paljolta, mutta kaalin kova kanta jää kuitenkin käyttämättä. Lisäksi ohueksi siivutettu kaali menee yllätävän pieneen tilaan.

Laita liemen ainekset kattilaan ja keitä n. 10 min. jotta mausteet luovuttavat arominsa liemeen. Siivilöi liemi raasteiden päälle kulhoon ja painele raasteita niin että liemi juuri ja juuri peittää raasteet. Anna maustua 1 - 2 tuntia.

Valuta jäähtynyt liemi raasteista. Sekoita mausteista ja majoneesista tehty kastike raasteisiin, peittele kulho foliollta tms. ja tuikkaa kulho jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Yön ylikään ei tee pahaa.

Toimii hyvin kaikenlaisen paistetun lihan ja makkaran kanssa. Eilen tätä nautittiin uunissa kypsennettyjen broilerin rintaleikkeiden kanssa. Ja juuri äsken loput kylmän broilerin ja maustekurkun kera - hyvää!

Jumalainen mustikkapiirakka

Itse en ole oikein koskaan opetellut pitämään leipomisesta, vaikka hyvistä leivonnaisista pidänkin. Tätä reseptiä kokeilimme ensimmäisen kerran n. vuosi sitten. Nyt tuli himo mustikkapiirakkaan joten pyysin Pimua tekemään jumalaista mustikkapiirakkaa. Ohjeen löysin aikoinaan googlaamalla, nyt piti googlata uudestaan kun viimevuotiset muistiinpanot olivat hukassa. Helposti löytyi ohje; kotikokki.net -sivusto!

Koska Pimu on huolellinen ruuanlaittaja, tuli tästä piirakasta nimensä veroinen - jumalainen. Rouvan kanssa syötii puolet piirakasta heti uunilämpimänä ja loput jäätelön kanssa seuraavana päivänä välipalaksi. Tuo Creme Fraichen ja siirapin yhdistelmä tuossa täytteessä on ihanaa. Mustikat tällä kertaa hankin pakasteesta, mutta se ei makuun vaikuttanut huonontavasti.

Piirakkapohja:

• 200 gr margariinia
• 1,5 dl sokeria
• 2 kpl munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 150 g ranskankermaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 0,5 dl siirappia
• 0,5 l mustikoita
• sirotteeksi pinnalle:perunajauhoja ja hieman sokeria

Valmistus:
Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat. Sekoita keskenään vehnäjauhoihin leivinjauho ja sekoita se seokseen. Sekoita tasaiseksi ja painele voideltuun uunivuokaan jauhotetuin sormin. Sekoita ranskankerma, siirappi ja vaniljasokeri. Levitä täyte taikinapohjan päälle. Levitä seuraavaksi mustikat, sirottele hieman sokeri+perunajauheseosta mustikoiden päälle
Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.