"Koska elämä on pitkä ja murheellinen, tee siitä syömällä lyhyt ja iloinen. Se käy kivuttomammin kuin uskotkaan. Tässä keittokirjassa ei ole mitään itua."
Tuota makkarastroganoffin ohjetta kerratessani kaivoin taas esiin tuon Hese Hyvärisen "Läskiksi meni raavas mies" -kirjan (1989). Huomasin sitä selaillessani, että tämä jouluna tulee tasan 20 vuotta siitä kun tämä kirja minulle hyllyyn tuli. Kirja on mulle aika tärkeä lähinnä siksi, että sen innoittamana aloitin tarkemman tutustumisen ruuanlaiton saloihin. Toki olin ennenkin ruokaa laittanut, mutta Hyvärisen asenne ja huumoripitoinen teksti pudottivat kynnystä ryhtyä kokkailemaan rohkeammin kuin ennen.
Nuorena käytin "Ruutukokki" -kirjaa referenssinä lähes aina kun ryhdyin laittamaan ruokaa. Toki nykyäänkin Ruutukokista tulee varmistettua jotakin juttuja. Ruutukokin hyvänä puolena on selkeys ainesten määrissä, lämpötiloissa ja ajoissa. Ohjeita huolella seuraamalla ei oikeastaan pysty epäonnistumaan.
Hyvärisen Raavas mies -kirjasarja on ihan toista maata; raaka-aineiden määriä annetaan harvoin täsmällisesti, ohjeetkin ovat summittaisia. Asenne kuitenkin ratkaisee. Useasti Hyvärisen ohjeilla kokemattomana sain aikaan onnettomia räpellyksiä, mutta taitojen karttuessa alkoi tulla onnistumisia. Kirjan resepteistä erityisen läheiseksi tuon edellämainitun makkarastroganoffin lisäksi ovat tulleet Porsaanselykset olutkermassa, Nakit (!), Täytetyt paprikat, Janniksen paukku, Tuhti hernesoppa. Tuo täytettyjen paprikoiden ohje on hieman sovellettuna tässä blogissani ensimmäisen postausten joukossa.
Reseptejä kirjassa on noin 60. Niistä olen käyttänyt ehkä kymmentä ja vain muutama on jäänyt vakioiksi. Kirjan tärkeys minulle on siis muualla kuin resepteissä. Kuten jo totesin - asenne ratkaisee. Ja tuo asenne rohkaisi minua kokeilemaan, tutustumaan ja säveltämään itse. Kirjan loppukaneetissa Hyvärinen sanoo: "...Elämykset ovat jääneet mieleen hautumaan. Ne muuttuvat matkalla ennenkuin taipuvat ohjeiksi. Varmuudella ei voi muistaa, pitääkö laittaa rosmariinia vai oreganoa tai tuleeko Kabanossista sittenkin paras makkarastroganoff. Se ei ole tärkeää. Pitäisi vain tulla maistuvaa. Ruuanteossa kaikki on sovellutusta, eksaktisti oikein tai väärin on mahdoton käsite". Tuo taisi olla se sanoma joka karisti kipsin minun ruuanlaittoharrasteestani lopullisesti.
"Läskiksi meni raavas mies" on myös mainio pakinakirja. Luin taas äsken kaikki jutut kannesta kanteen, vaikka muistankin ne liki ulkoa. Erityisesti "Pilkkiloma" on riemastuttava juttu ja "Suomalainen naisen syndrooma" tuntuu melkein todelta.
Alkuperäinen "Raavaan miehen keittokirja" (1987) on myös mainio ja hengeltään samankaltainen kuin Läskiksi meni...
Kolmas, "Raavaan miehen kokkikoulu" (1992), jatkoi tyylillisesti yhtä hilpeänä. Kokkikoulu nimensä mukaisesti keskittyy perusraaka-aineiden (kalat, lihat) esittelyyn huumoripitoisesti. Reseptit ovat ravintola-annosten tyyppisiä, joten niistä en kovinkaan montaa ole hyödyntänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti