sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Munat ja pekoni

Olen huomannut että eniten epäonnistumisia ruuanlaitossa - ainakin minulle - sattuu yksinkertaisten perusjuttujen parissa. Vaikka reseptissä ei olisikaan monia eri aineksia ja valmistusvaiheita, on uskomattoman helppoa (ja typerää) kuvitella, että puuha ei vaatisi lainkaan suunnittelua ja tarkkuutta.

Munat ja pekoni on sellainen perustaito jossa ei pitäisi olla mogaamisen mahdollisuutta, mutta ilman huolellisuutta ja kertausta tässäkin aamiaisklassikossa moni seikka voi mennä pieleen.

Jo pelkästään munien ja pekonin paistaminen eri pannuilla niin, että ne ovat yhtäaikaa tarjoiluvalmiina, sopivan kypsinä ja rakenteeltaan oikeanlaisina, on hyvin haasteellista. Samalla pannulla yhtäaikaa niitä ei kannata edes yrittää valmistaa oikeastaan lainkaan.

Pekonin paistaminen tuo käryä ja rasvaroiskeita. Tarkkaavaisuus ja aika ei tahdo riitää pekonin paistoon ja munien kypsyyden tarkkailuun samanaikaisesti.

Ratkaisun avaimet ovat siinä, että pekonit tuikataan uuniin jolloin ne kypsyvät sopiviksi ilman erityistä säätämistä. Aika ja tarkkaavaisuus säästyvät munien paiston onnistumiseen.

Normaalinälkäisen aikuisen sunnuntaiaamun ravinnon tarpeeseen sopiva annos on 3 munaa ja 1 paketti (170 gr) HK:n amerikan pekonia (+ tarvittavat lisukkeet). Eli kahdelle 6 munaa ja 2 pakettia pekonia.

Olen treenannut pekonin uunittamista muutaman kerran ja nyt alkaa löytyä mieluisa tapa suoriutua hommasta:

  • Laita uunipellille arkki leivinpaperia
  • Erottele pekonisiivut irti toisistaan ja levitä ne vieri viereen paperille
  • Uunin lämmöksi n. 170 astetta
  • Paista n. 25 - 30 minuuttia


Melko matala lämpötila ja pitkähkö aika takaavat sen, että liiallinen kosteus haihtuu pekonisiivuista ja niistä tulee mukavan rapeita. Ei käryä, ei rasvaroiskeita, ei stressiä.

Seuraavaksi munat pekonin paistumisen aikana!
Munien kunnollisesta paistamisesta ei selviydy ilman aitoa voita. Vaikka käytössä olisi millainen ostoskanavien ihmepinnoitettu taikapannu, niin rasvaa tarvitaan maun vuoksi ja käsittelyn helpottamiseksi.

Vaiheet:

  • Lieden levy täysille ja pannu liedelle
  • Voita pannulle vähintään pari reilua ruokalusikallista
  • Anna voin sulaa ja vaahdota hetken
  • Riko munat nopeassa tahdissa pannulle jotta ne kypsyvät mahdollisimman samanaikaisesti 
  • Vähennä lämpö lieden levyltä n. asteikon puoliväliin
  • Erottele munia lastalla hieman toisistaan jotta tuloksena ei ole yksi yhteen paistunut valkuaislevy
  • Mausta hillitysti hyvälaatuisella suolalla ja rouhitulla mustapippurilla
  • Peitä pannu kannella. Tai foliolla, jos riittävän suurta kantta ei ole käytettävissä.
  • Tarkkaile kypsyyttä ravistamalla pannua, jotta näet keltuisen liikkeestä halutun kypsyyden. Itse pidän juuri ja juuri hyytynestä, mutta silti pehmeästä keltuaisen koostumuksesta.


Yleisin virhe on jättää levy täysille koko operaation ajaksi. Tuloksena on sitkeä, jopa palanut valkuainen. Toinen virhe on kypsentäminen ilman kantta, tällöin kypsyminen on epätasaista. Kannen alla tulos on mehevä ja keltuainen saa kevyen "paistohunnun" ylleen joten juoksevaksi jätetty keltuainen pysyy koossa valumatta. Kolmas, kohtalokas erhe on yrittää selviytyä paistamisesta ilman voita tai jopa ilman mitään rasvaa. Mutta missään tapauksessa EI öljyä EIKÄ kevytlevitteitä tähän hommaan. Munien paistaminen molemmilta puoliltaan ei ansaitse edes virheen statusta - brutaalia touhua.

Paistettu tomaatti keventää sopivasti tätä mainiota aamiaisannosta. Halkaise tomaaatit vaakasuunnassa, mausta leikkauspinta suolalla, mustapippurilla ja mahdollisesti jollakin mieleisellä kuivatulla yrtillä. Laita tomaatit pekonien kanssa samalle uunipellille pekonin kypsymisen loppuvaiheessa n. 10 minuutiksi.

Vahvaa kahvia, tuoremehua ja hyvää leipää - ehkä juustoa. Mestareiden aamiainen!

Ei kommentteja: